Jami

31. Uoti ja Haikala

///

Moiii! En ihan ehtinyt viime viikolla julkaisemaan tätä kaikilta sosiaalisilta kiireiltä, mutta tässä tää nyt on. Ja hei, ihan sika paljon onnea kaikille valmistuneille ja ihan mahtavaa kesälomaa kaikille  :)

Ootte ihan huippuja, pus <3

///

Jami

Mä makasin sängyssä ikkuna auki ja puhaltelin savua sitä kohti. Eihän mun asento mikään kaikkein mukavin ollut, mutta se menetteli. Ulkona oli päivä päivältä lämpimämpi, mutta mun fiilis ei ollut hyvä.

Matias ei halunnut puhua mulle. Se pitkitti ja pitkitti mein riidan sopimista, ja mua alkoi jo ärsyttää. Totta kai mä tiesin että olin tehnyt väärin, mutta Matias kidutti mua tällä tavalla ihan turhaan. Se oli jopa vältellyt mua koulussa, enkä mä jaksanut sellasta.

Selvittelin hajamielisenä takkuja hiuksistani samalla kun varistelin tuhkaa lattialle. Mulla oli kummallinen olo himassa. Muistin kaikki ne ahistuksen, ilon, onnellisuuden, pelon, pettymyksen, paniikin, helpottuneisuuden ja levottomuuden tunteet, joita olin täällä kokenut. Ne sotkeutu mun päässä toisiinsa yheks suureks mökykyks, jota mä en oikein osannut käsitellä. Mulla oli niin erilaisia muistoja himasta, etten tiennyt olinko mä helpottunut vai ahistunut täällä.

Mä olin nähnyt mutsiakin. Kun me oltiin törmätty keittiössä, se oli hymyillyt ja esitellyt mulle jalassa olevaa kipsiään. Sitten me oltiin istuttu yhdessä keittiön pienen pöydän ääressä, juteltu mun koulunkäynnistä ja syöty pari päivää vanhaa pitsaa.

Mä en ollut nähnyt Joonastakaan nyt hetkeen. Koulussa mä olin jutellut lähinnä Roosan kanssa, mutta pääosin istunut yksin sohvilla tai pöytien ääressä kuulokkeet korvilla. Se oli mulle tuttua, mutta oli mulla aika yksinäinen fiilis kun en ollut vapaa-ajallakaan nähnyt ketään. Tällänen sosiaalinen eristäytyminen ei todellakaan ollu mulle hyvästä.

Johannes oli ollut vaihtelevasti himassa. Kerran mä olin nähnyt myös Mirvan. Sen hiukset oli olleet kirkkaan oranssit, ja se oli hehkuttanut sitä että mä olin taas himassa. Mun teki mieli sanoa sille ettei se olis pysyvä ratkaisu, kunhan saisin vaan sovittua mun riidan sen serkun kanssa. En mä tietenkään sitten sanonut.

Eilen mutsi oli sammunut taas sohvalle Markon kanssa. Mä toivoin Johanneksen tapaan, että Marko vaan lähtis vittuun. Se teki mutsille kaikkea muuta kuin hyvää. Nyt Johannes oli taas jossain, varmaan Mirvan luona sen kämpillä.

Mun puhelin kilahti viestin merkiksi. Nostin tupakan huulien väliin ja hapuilin puhelinta mun viereltä. 

Matias.

Mun vatsa kääntyi ympäri. Se ei ollut laittanut mulle oikeestaan mitään sunnuntain jälkeen. Olin nähnyt snäpistä sen viettävän aikaa frendiensä kanssa, mutta muuten mä en tiennyt sen menoista oikeestaan yhtään mitään. Olihan mulla avain sen luokse, mutta en mä viittinyt mennä sinne ilman kutsua. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi sen koti.

Matias: "Käykö jos puhutaan maanantaina?"

Vihdoinkin jotain edistystä. Maanantaihin oli vielä pari päivää. Mä otin röökin kahen sormen väliin ja puhalsin savua ylöspäin miettien hetken. Mieluiten mä olisin puhunut nyt heti, mutta se tais olla vielä frendiensä kanssa jossain. Niimpä mä vastasin vaan myöntävästi. Mitä muutakaan mä olisin voinut tehdä? Halusin pyytää siltä kunnolla anteeksi, selittää sille mun käytöstä ja päästä nukkumaan taas sen kainaloon. Mä en nukkunut missään muualla niin hyvin kuin sen vieressä. Mulla oli jotenkin tosi turvallinen ja levollinen fiilis, vaikka mun mieli juoksiskin ihan tuhatta ja sataa.