Jami

18. Rakkauden vuoksi

Matias

"Ei, et sä voi laskea sitä tolleen", pudistelin päätäni ja osoitin kynälläni laskua. "Sun pitää kertoa noi keskenään ja miinustaa toi vitonen sieltä, siirtää tuo miinus kolmonen tolle toiselle puolelle ja tunkee sitten koko paska laskimeen."

"Mitä vittua?" Patrick älähti ja suoristautu istumaan. "Mä en tajuu tästä yhtään mitään."

Mä olin yrittäny saaha sen tajuumaan laskuja ennen tulevaa koeviikkoa, mutta jotkut tuntu olevan sille ihan ylitsepääsemättömiä.

"No sen takia mä oon täällä auttamassa sua", huomautin ja Patrick kohotti kulmiaan. "Hah, sä vaan nautit siitä kun oot jossain mua parempi."
"En myönnä mitään", virnistin ja Patrick huitas mua kädellään. "Haista vittu. Miten toi sun huuli jakselee?"

Kohotin käteni koskemaan halkeamaa mun huulessa, joka oli umpeutunut jo melkein kokonaan. Olin käynyt nyrkkeilemässä Patrickin kanssa, ja se oli suuttunut mun holtittomuuteen ja iskenyt mua päin näköä kun lähdin kukkoilemaan liikaa enkä suojannut kasvojani. Se oli ollu sillä hetkellä kaikki mitä mä olin tavinnut: jonkun ihmisen joka ei kohdellut mua kuin voisin särkyä hetkenä minä hyvänsä.

"Ihan hyvin, tai siis että ei satu enää", kerroin ja haroin hiuksiani pois silmiltä. "Mites sä jakselet?"

Patrick kohautti olkiaan ja haukotteli. "Hyvin. Väsyttää ja ahistaa koska koeviikko mutta muuten mulla menee hyvin. Eikä Markuskaan enää kiukuttele mulle."

Mä kohotin kulmiani. "Mistä Markus on sulle skitsoillu?" Kysyin vaikka tiesin vastauksen varsin hyvin. Patrick puras huultaan ja laski katseensa puulattiaan niin että sen hiukset valahti silmille. "No kyllä sä tiiät sen Alina-säädön."

Kohautin olkiani ja katoin ruskeahiuksista jätkää. "Mitä siinä sitten oikeen tapahtu?"
Patrick näytti vähän hankalalta kun se kohotti katseensa lattiasta. Sen ilme oli kireä ja turhautunut samaan aikaan. "Mä säädin vähän jotain Alinan kanssa aika pitkäänkin. Kyllä sä nyt tiiät, vähän sellasta friends with benefits hommaa. No se meni vituiks kun Alina olis halunnu mein välille jotain vakavaa. Mä en oo kiinnostunu siitä mitenkään sillä tavalla, enkä todellakaan haluu seurustella sen kanssa. Alina loukkaantu ja lopetti mein säädön, mä olin muiden mimmien kanssa ja sitten se suuttu. Markus hermostu mulle, totta kai, ja koko soppa oli valmis."

Mä huokaisin ja katsahdin Patrickia. Se virnisti alakuloisen huvittuneena ja mä pudistelin päätäni. "Vittu sun kanssa. Miten sä aina onnistut?"
Patrick naurahti ja kohautti olkiaan. "Mä kysyn tota samaa iteltäni melkein päivittäin, enkä oo vieläkään keksiny vastausta. Kai mokaileminen on vaan geeneissä."

Niin. Mua yhä vähän nolotti se että olin sillon tammikuussa unohtanut Jamin synttärit ihan täysin. Ei me niistä oltu sen koommin puhuttu, mutta kyllä mä halusin hyvittää sen kaiken Jamille jotenkin. Mun suunnitelmissa oli järkätä sille hyvää ruokaa ja hommata joku lahja.

Lahjan mä oikeestaan olinkin jo ostanut. Olin miettinyt ihan sika kauan mitä mä sille oikeen ostaisin, ennen kuin olin päätynyt kelloon. Tiesin Jamin tykkäävän vaatteista ja sen sellasista, joten uskalsin luottaa siihen, että se pitäisi myös mun lahjasta.

Patrick oli ainoa mun läheisistä frendeistä joka ei tiennyt musta ja Jamista. Ei mulla ollut kyllä myöskään mikään kiire kertoa sille. Me oltiin kuitenkin Jamin kanssa sovittu ettei kerrottaisi kellekään, ja Markuksen, Alinan ja Johanneksen kanssa oli käynyt vaan epäonnisia sattumia.

Ja tietenkin Patrick oli ihan erilainen kuin Markus. Se ei udellut mun "naisasioista" aina tilaisuuden tullen eikä yrittänyt tyrkyttää mulle suhteita joista en ollut kiinnostunut.