Jami

4. Juhlat Suokatu kaksnelosessa

//Heissan taas! Halusin vaan tulla sanomaan miten ihanaa on kun ootte löytäneet tänne, votettaneet ja kommentoineet <3 Ne kaikki merkkaa miulle ihan tosi paljon!
Tsemppiä viikkoon ja hei, kevät on tulossa vaikka aina ei ihan siltä vaikutakkaan :)

***

Matias

Kellahdin selälleni sängylle ja tuijotin kattoon. Mikä mua vaivasi? Miks mun kädet hikosivat kun olin pyytänyt Jamia bileisiin? Ja miks mä sekoilin sanoissani ja melkein änkytin? Ei mulle ollu käyny mitään sellasta koskaan aikasemmin eikä sellanen ollu mun tapasta.

Pelkkä Jamin läsnäolo sai mun vatsan heittämään volttia. Se oli ihan hullua, koska enhän mä herranjestas ees tuntenu sitä. Olin puhunu sille aina sillon tällön mutta nyt mua oikeesti hermostutti. 

Siirsin toisen käden pään alle ja huokaisin syvään. Mä olin kyllä taas ihan hiton hukassa itteni kanssa. Olin oikeestaan kutsunut Jamin bileisiin ihan vain hetken huumassa enkä ajatellut koko hommaa sen pidemmälle. Miten mä selittäisin Markukselle ja Patrickille Jamin ja jonkun sen frendin saapumisen mun juhliin? Ei ne ollu sellasia ihmisiä keitä kutsuttiin.

Ainahan mä voisin sanoa että ostin huumeita.

Markus oli joskus sanonut että se oli yhekskyt prossaa varma siitä, että Jami myi huumeita kuten sen isoveli Johannes. Sen mielestä Uodit nyt vaan oli sellasia: kerjäs hankaluuksia ja joutu jatkuvasti ongelmiin lakipykälien kanssa.

Mä olin tavannut Johannes Uodin pari kertaa ohimennen, eikä se vaikuttanut musta yhtään samanlaiselta kuin Jami. Oli ne totta kai saman näkösiä, mutta jotenkin Johannes vaikutti jotenkin hirveen kylmältä ja pelottavalta tyypiltä. Huhujen mukaan se oli aika pahassa huumekoukussa, eikä musta Jami näyttänyt yhtään miltään nistiltä. Eihän se nyt välttämättä seurannut broidinsa jalanjälkiä.

Ovi lävähti auki, ja mä kohotin päätäni. Mun pikkusisko Sanni seisoi oviaukossa kädet puuskassa ja tuijotti mua meikatut kulmat koholla.
"Etkö sä osaa koputtaa?" Kysyin kohottaen omia kulmiani ja laskin pään takaisin sängylle. Se käveli peremmälle mun huoneeseen ja istu alas mun sängylle.

"Et sitten kertonu että biletät täällä sillä aikaa kun me ollaan Turussa?" Se sanoi happamasti ja tökkäs mua rakennekynnellä käsivarteen. "Asshole. Mäkin haluan juhlia."
Kohautin olkiani ja katoin Sannia. Se oli tehnyt tapansa mukaan räväkän silmämeikin ja kihartanut pitkät hiuksensa laineille.

"Sori sisko, mutta mulla on talovahtina niin velvollisuuksia kuin etujakin", huomautin ja se tuhahti turhautuneena. "Oot julma. Mä joudun sukuloimaan kun sä pääset juhlimaan koko viikonlopun."

Mä yritin näyttää ymmärtäväiseltä, vaikka huvittunut hymy yritti puskea mun huulille. "En mä koko viikonloppua juhli. Mistä sä ees kuulit että oon pitämässä bileitä?"
"Alinalta", Sanni sanoi ja pyyhkäisi tummanruskean suortuvan pois kasvoiltaan. "Ja olisin mä arvannu itekin. Sä juhlit aina vaikka et edes kamalasti nauti siitä."

Mä nielaisin ja siirsin katseeni takas kattoon. Sanni oli aika oikeessa. En mä juhlista ihan kamalasti nauttinut, mutta ne oli tapa pitää sosiaalista kulissia yllä, anto tekosyyn juua alkoholia ja unohtaa hetkeksi kaiken. Mä halusin sitä turhankin usein: unohtaa kaiken.

Tai no en ihan kaikkea. Jami oli tänään hymyillyt. Ihan hetken ja ihan vähän, mutta silti. Me oltiin vaan käyty jotain tehtävää suullisesti läpi kun mä olin hermostunut ja kironnut filosofian alimpaan helvettiin. Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin mä olin alussa aatellut.

Joka tapauksessa mun purkautuminen oli huvittanut Jamia. Sen vasen suupieli oli kohonnut virneeseen enkä mä saanut enää katsettani irti sen harmaista silmistä. Hymy sytytti ne aivan uudella tavalla ja mun hengitys salpaantui.