Jami

14. Elämän paras vuosi

Matias

Kaikilla perheillä oli omat jouluperinteensä. Mä rakastin joulua lähinnä sen vuoksi, että silloin me oltiin edes melkein normaali perhe. Aamulla Vilma tuli meille poikaystävänsä Aleksin kanssa, sitten me vaihdettiin ostamamme älyttömän rumat joulupaidat. Me syötiin päiväruoka mummon ja papan luona Tuupovaarassa ja tultiin kotiin koristelemaan kuusi. Illalla me lähdettiin Markuksen perheen kanssa kiertämään hautausmaat ja mentiin kaikki yhdessä joko meille tai niille. Me syötiin hyvää ruokaa, saunottiin ja avattiin lahjat.

Tänä jouluna me oltiin Markuksella. Mä olin ostanu Alinalle kirkkaanpunaisen joulupaidan jossa oli pörröinen joulukuusi. Oli ollut Sannin vuoro ostaa mulle paita, ja olin saanut siltä sinisen villapaidan jossa komeili pyllistävä lumiukko karkkikepit käsissään. Mä istuin se päälläni Markuksen ja Alinan olkkarin takan edessä.

Kello oli jo kahdeksan, mutta mein porukat oli vielä saunomassa. Lahjoja oli ihan hirvee kasa suuren kuusen alla. Markuksen ja Alinan äiti Mervi oli koristellut kuusen upeaati punaisella ja hopealla. Me oltiin otettu muutamat kuvat, ja nyt Markus makoili sohvalla, Alina pelasi korttia Vilman, Sannin ja Aleksin kanssa ja mä tuijotin tähtikuvioiseen lahjapaperiin käärittyä pakettia kuusen alla.

Jami oli tuonut sen mulle eilen. Mä olin sanonut sille etten tarttee mitään, mutta silti se oli laittanut mulle viestiä että tulisi tuomaan lahjansa. Mä olin tavannut sen mein pihalla ja se oli ojentanut mulle sen pienen, siistin paketin. Olisin halunnut halata sitä ja toivottaa vielä kerran hyvää joulua, mutta mutsi oli kattonut ikkunasta.

Jami oli vaikuttanut vähän poissaolevalta, mutta maininnut viettävänsä joulun isovanhemmillaan. Sen eno Janne oli toiminut sen kuskina. Mä kyllä tunsin Jannen. Se oli joskus nuorempana ollut mun ja Sannin lapsenvahtina hetken ennen kuin se oli joutunut ongelmiin tappelemisen kanssa. Nykyään mä tiesin Jannesta vain sen että se oli kihloissa jonkun Tuusulassa asuvan poliisin kanssa ja että se oli vapaaottelijana.

Nyt mä olin vaan tuijottanut sen lahjaa ja miettinyt mitä se mulle oli hankkinut. Olin saanut lahjoja myös Markukselta, Alinalta, Sannilta, Vilmalta, Aleksilta, Iirolta, Elleniltä, Patrickilta ja muilta sukulaisilta. Mä sain aina jouluisin hirveän kasan tavaraa, jota en yleensä edes tarvinnut.

"Tuutko sä Matias mukaan", Vilma kysyi ja kohotin katseenin niihin. "Ei kiitos. Mä seuraan mieluummin sivusta", hymyilin ja Vilma pyöräytti silmiään. "Tylsimys."
Mä kohotin kulmiani ja näytin sille kieltä. Aleksi huokaisi ja kiersi kätensä Vilman olkapäiden ympärille. "Joulumieltä hei."

Vilma katsahti poikaystäväänsä ja painoi nopean pusun sen poskelle. "Mulla on aina joulumieli."

Mein porukat oli tykänny Aleksista heti sillä sekunnilla kun Vilma oli viis vuotta sitten esitellyt sen meille kaikille. Aleksi oli ystävällinen, komea, karismaattinen ja tuli hyvästä perheestä. Mitä muuta vävypojalta voisi toivoa?

Kumpa mä voisin joskus esitellä Jaminkin mun perheelle yhtä hyvin tuloksin. Tiesin kuitenkin että se oli turhaa haaveilua, mutta haaveilu oli mun erikoisalaa. Mulla oli tapana haaveilla Jamista paljonkin. Haaveilin sen äänestä, hymystä, sanoista, kosketuksesta...

Haroin hiuksiani ja puhalsin ilmaa keuhkoistani. Mun pitäis rauhottaa ajatukseni ees jouluaattona, mutta se oli vaikeeta kun Jami pyöri mun mielessä koko ajan. Olin niin uskomattoman helpottunut, että me oltiin saatu sovittua. Mä inhosin kaikkia riitoja vaikka osasinkin olla hiton pitkävihainen.

Mut oli kasvatettu kohteliaaksi, joten osasin ottaa huonotkin lahjat vastaan iloisena. Ensimmäinen paketti jonka mä avasin oli joltain faijan liikekumppanilta, jota mä en ollut ikinä edes tavannut. Kääreiden alta paljastui kahta kokoa liian pieni merkkipaita. Mä tuijotin sitä hetken ennen kuin ojensin sen hymyillen Sannille. "Tää menee sulla varmaan yöpaitana?"