Jami

25. Kirpeä ja kupliva humala

///

Holaa!  Taisin lupailla tätä lukua jo viime viikolle, mutta hupsis, yhestä miun suosikkisarjasta eli Rahapajasta tuli uus kausi (!!!) joten tän luvun oikolukeminen vähän venähti. Ehkä sitä hyvittää kuitenkin pituus :) Tää on nimittäin tähän mennessä pisin luku! Tätäkään tarinaa ei oo enää ihan kauheen montaa lukua jälellä, mutta pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja kirjottaa ne viimeset luvut. Ja ihan sellanen sivuhuomio että tässä luvussa tapahtuu asioita joista on puhuttu paljon Paula-tarinassa joten pidetään ne kaks erillään, koska läheskään kaikki tän tarinan lukijat ei ole lukeneet Paulaa :) Ja yhä sama homma: kaikki spoilaukset joutuu armottoman sensuurin alle, kaikki spekulointi tms on totta kai enemmän kuin toivottua.

Kiitos vielä kaikista kommenteista yms, ja nyt päästän teit luvun pariin, pus <3

///

Jami

Kun Matias asteli ulos huoneestaan, mä olisin halunnut nauraa mutten voinut. Vaikka se oli noudattanut Ellenin vaatimaa pukukoodia ja hakenut vaatteet kuin suoraan 80-luvulta, se onnistui näyttämään ihan syötävän hyvältä.

Sillä oli yllään vaaleansiniset farkut, valkoinen t-paita ja vihreä-valko-sininen tuulitakki. Se oli ohjannut hiuksiaan geelin avulla taaksepäin, mutta jättänyt muutaman suortuvan valumaan kohti otsaa. Mä nyökkäsin hyväksyvästi ja kohotin kaljapulloani. "Okei, hyvältä näyttää. Pakkohan mun on se myöntää."

Matias virnisti ja aukaisi toisen pullon. "No siis kuka vois näyttää kasarivaatteissa kauheelta?"
"Vaikka kuka", kohotin kulmiani ja Matias kallisti päätään. "No et ainakaan sä."

Mä olin löytänyt kirpparilta niin kamalan t-paita mallisen kauluspaidan että se oli jo melkein hieno. Se oli puna-valkoinen ja epämääräisten neliö-kuvioiden peitossa. Jalassa mulla oli ihan tavalliset vaaleat farkut ja kengiksi mä otin converset. Mun kiharat muistutti pienen käsittelyn jälkeen melkein permanenttia, joten annoin niiden olla aikalailla vapaasti. 

Mä hymyilin Matiakselle kun se kohotti kaljapullon huulilleen ja seisahtu mun eteen. "Lähetään kohta kävelemään. Mä lupasin Markukselle että me ollaan kymmenen aikoihin siellä."

Mä nousin seisomaan ja suukotin nopeasti Matiaksen nenänpäätä ennen kuin suuntasin keittiöön. "Siinä tapauksessa mun pitää sekottaa mun coctailit."

Matias kohotti kulmiaan ja seuras mun kulkua katseellaan. "Sun coctailit?"
Nyökkäsin ja kaivoin viinapullon keittiön kaapista. Mä virnistin Matiakselle, joka kohotti kulmiaan kun mä kaadoin viinaa muoviseen juomapulloon.

"Aivan. Olishan mun pitäny osata arvata", se hymyili ja ojensi kättään. Mä mietin hetken ennen kuin ojensin sille viinapullon. "Älä juo paljoa. Mä en tiiä selviänkö bileistä ilman sitä."
Matias joi hörpyn ilme värähtämättä ja ojens pullon takas mulle. "Kyllä sä selviit."

Kaadoin loput viinat pulloon ja lisäsin sen sekaan appelsiinimehua. Matias käveli jääkaapille ja nosti siksarin pöydälle. "Markuksella on vielä jotain juomia joita mekin saadaan, joten ei tarvii kauheesti raahata mukana."

Nyökkäsin ja nostelin omat pulloni mustaan kangaskassiin. Matias seisahtui mun viereen ja kiersi kätensä mun vyötärölle. "Musta on ihanaa kun sä tuut sinne bileisiin. Oikeesti", se vakuutteli ja suukotti nopeasti mun ohimoa. Mun suupielet käänty hymyyn kun vilkaisin sitä. "Ilmasella viinalla mut saa melkein minne vaan. Ja muista että siellä sun pitää sitten yrittää pitää näppis erossa musta. Totta kai mä tiiän että se tulee olemaan vaikeeta mun mielettömän viehätysvoiman takia, mutta yritä selvitä."