Jami
Matias leikkasi perunoita lohkoiksi ja mä nojasin selkääni saarekkeeseen. Kun mä olin saanut perunat pestyä, se oli vaatinut saavansa tehdä jotain itsekin. Mä olin antanut veitsen Matiakselle mielelläni, koska mulla oli käsissäni kaiken kaikkiaan viisi veitsien jättämää arpea. Mä en ollut kauheen hyvä niiden kanssa.
En mä edes tiennyt miksi olin kutsunut Matiaksen syömään. Näpräsin hermostuneena puna-valkoraitaisen paitani hihaa ja katselin Matiaksen profiilia. Se näytti keskittyneeltä ja huitaisi aina välillä silmilleen valuvia hiuksiaan sivuun. Silti ne valahtivat aina takaisin ja saivat Matiaksen kasvoilla aikaan turhautuneen ja huvittuneen ilmeen.
Mummi oli ollut enemmän kuin hämmillään kun olin ilmoittanut että Matias tulisi syömään. Ukki oli tekemässä naapurin kanssa metsätöitä, ja mummi lähti Nemon kanssa lenkille. Musta tuntui että se lähti Matiasta karkuun.
Mummi inhosi Haikaloita, mutta sillä oli omat syynsä. Markuksen ja Alinan isä oli aikoinaan yrittänyt väkisin ostaa ukilta metsää ja mennyt melkein äärimmäisyyksiin. Mummin mielestä kaikki Haikalat olivat ylimielisiä oman etunsa tavoittelijoita.
Mä halusin tosissani uskoa että Matias ei sopinut siihen muottiin. Kun se sekoitti perunoiden sekaan öljyn ja mausteet, huitaisi hiuksiaan taas kerran syrjään ja kirosi öljyisiä käsiään, mua hymyilytti.
Se vilkas mua ja kohotti kulmiaan. "Hittoako sä siinä naurat", se hymähti ja kohotti kätensä mun nähtäväksi. "Nää näyttää siltä kuin olisin suolistanu jonkun eläimen."
Paprikamauste ja öljy tekivät kyllä tehtävänsä.
"Huomaatko, että oot taas tekemässä mulle ruokaa?" Kysyin ja mun oli vaikea olla hymyilemättä.
Matias virnisti ja kohotti kättään. Sen peukalo pyyhkäisi mun otsaa ja jätti siihen varmaan punaisen jäljen. "Totta."
Mä irvistin ja pyyhin otsaani puhtaaksi. "Kiitos."
Matias hymyili ja pyyhki käsiään kahteen palaan talouspaperia. "Ole hyvä. Onks peltejä missä?"
Mä tunsin sen nopean kosketuksen yhä mun iholla ja kumarruin avaamaan laatikon uunin alta. Mun pulssi tiheni ihan ilman kunnon syytä ja yritin hengittää rauhallisesti. Nostin pellin saarekkeen päälle ja laitoin sen päälle palan leivinpaperia. Matias kaatoi perunat pellille ja levitteli niitä käsillään. Oli jotenkin kiehtovaa nähdä se tekemässä jotain niin tavallista.
Radio soitti iskelmää, kuten aina Savisaaressa. Matias nosti pellin uuniin ja suoristautui venyttelemään käsiään. Sen lihakset liikku paidan alla ja mä huomasin taas tuijottavani sitä. Se oli pukeutunut rennosti collareihin ja kevyeen puuvillapaitaan.
Aikaisemmin mä olin ollu varma siitä, että Matiasta kiinnosti vaan ja ainoastaan ne kaikki tytöt, joiden huomion se sai bileissä. Nyt mä en ollu enää ihan varma. Mikäli olin tulkinnut ollenkaan oikein, siltä oli tullut jopa varovaista flirttiä mun suuntaan. Se jännitti mua, mutta samaan aikaan kiehto ja sai veren kohisemaan mun suonissa astetta kuumemmin ja villimmin.
En mä vielä tiennyt mihin tää kaikki oli menossa, mutta vaikka me oltiin tunnettu vasta silmänräpäys, mun oli tosi helppoo olla sen seurassa. Jotenkin tuli sellanen fiilis että se ei kattonut mua kaikkien niiden ennakkoluulojen läpi vaan näki mut ihan vaan ihmisenä. Jamina.
Tavallaan mä halusin kertoa sille mitä himassa oli tänään käynyt, mutta samalla joutuisin selittämään niin monia muitakin asioita. En mä halunnut säikäyttää sitä pois heti meidän orastavan kaveruuden alkumetreillä.
Mutta huijasinko mä sitä jotenkin kun en kertonut mihin kaikkeen Johannes yritti mua vetää mukaan? Oliko se epäreilua, etten mä kertonut mitä kaikkea se saisi kuulla jos joku näkisi sen edes puhuvan mulle koulussa?
VOUS LISEZ
Jami
Roman d'amour"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan mak...
