Soturikissat - Emoton Pentu

Luku 17

Iltausva laskeutui leirin ylle kun kissoja kerääntyi piikkihernetunnelin suulle. Kuluneena parina viime auringonnousuna Viimatassu oli ollut vain Käärmekynnen taisteluharjoituksissa, tai sitten partioimassa. Hänestä oli outoa, ettei hänen mestarinsa ollut vienyt häntä metsästämään, sillä lehtikatokin oli tulossa, jolloin ei kuulemma löytyisi niinkään paljoa riistaa mitä nyt vielä alkavan lehtisateen aikana. Mutta mikäs siinä, jos mestari sattui vain pitämään taistelemisesta?

Viimatassu havahtui todellisuuteen kun hänen klaanitoverinsa alkoivat valumaan piikkihernetunnelista ulos. Kavuttuaan jyrkänteen Yötassu jättäytyi kulkemaan Viimatassun vierelle.

"Ilmoitetaankohan meidät uusina oppilaina?" kollioppilas mietti.
"No varmaan, jos se on ollut teillä tapana", naaras naurahti vastaukseksi. Käytettyään ilmaisua "teillä", Viimatassulle tuli jotenkin olo, ettei hän kuuluisi joukkoon, mutta hän siirsi ajatuksen syrjään ja keskittyi taas nykyhetkeen.
"On mukava nähdä Kuusiaukio nyt kunnolla", hän jatkoi.
"Niinpä, minäkään en ole käynyt siellä", Yötassu vastasi.
Loppumatkan oppilaat olivat hiljaa, sillä olivat liian innoissaan tulevasta kokoontumisesta.

Viimatassu loikkasi kuivuneen joen törmälle ja jatkoi siitä sankan oksaverhon läpi Kuusiaukiolle. Paikka oli juuri niin upea mitä hän oli kuullut klaaninvanhimpien tarinoista: tähdet ja täysikuu heijastuivat lähes tyynestä lammen pinnasta hohtavina ja tummanvihreät kuuset kurottivat oksiaan kohti hämärää taivasta. Aukiolla istuskelevat kissat olivat puolikuuta muistuttavassa kaaressa lammen ympärillä lukuunottamatta kolmea kissaa, jotka oleskelivat Puhujankiven juurella. Viimatassu arveli niiden olevan päälliköitä.

"Et sitten kerro kellekkään ulkopuoliselle salaisuuksiamme tai saalistus- tai taistelutekniikoitamme, etkä ystävysty kenenkään kanssa sitten sen lähemmin, onko selvä?" Käärmekynnen matala murina havahdutti Viimatassun ajatuksistaan. "Minä pidän sinua silmällä."
Viimatassu ei tiennyt mitä vastata, muttei hänen onnekseen tarvinnutkaan, sillä päälliköt olivat juuri aloittamassa kokoontumista ja muutenkin mestari oli jo häipynyt johonkin parempaan seuraan. Hän itse haki paikan jostain, missä näki muita oppilaita ja ystävänsä ja asettui sinne kuuntelemaan.

Ensimmäiseksi puhui vaaleanharmaa raidallinen naaras, jolla oli meripihkanväriset silmät: "Varjoklaanilla menee kaikki hyvin, riistaa on riittävästi ja soturimme ovat voimissaan!"
"Oliko tuo uhkaus?" joku mutisi puolikaaresta.
"Eikö vieläkään oppilaita?" joku toinen näytti huomauttavan, muttei Viimatassu oikein ymmärtänyt mistä hän puhui.
"Mikä hänen nimensä on?" oppilaan oli kuitenkin pakko kysyä.
"Päällikkökö? Kyytähti", joku toisista oppilaista naaraan takana vastasi, vaikka hän oli itseasiassa tarkoittanut kysymyksensä Yötassulle, mutta toisaalta mitä väliä sillä nyt oli, kuka vastasi? Vastaaja oli ollut ruskea kiiltäväturkkinen kolli, jolla oli vihreät silmät, Viimatassu huomasi vilkaistuaan taakseen.
Sitten hän nyökkäsi ja suuntasi katseensa taas puhujankivelle. Hän ehtisi jutella myöhemmin paremmin.
"Soturimme häätivät myös erään ketun pois reviiriltämme", Kyytähti lopetti.

Seuraavaksi puhui Suotähti, Myrskyklaanin päällikkö: "Meilläkin on ollut hyvä riistaonni, mutta meillä on myös kaksi uutta soturia, Haapalehti ja Keloloiste..." päällikön piti keskeyttää lause onnitteluhuutojen alkaessa, "...sekä kolme oppilasta, Hallatassu, Yötassu ja Viimatassu!"
Huudot alkoivat taas, ja Viimatassu tunsi olevansa hämillään tajutessaan, miten kaikista klaaneista ainakin jotkut huusivat hänen nimeään ilmoille.

"Mekin olemme saaneet uusia oppilaita, Valotassu, Levätassu ja Tiikeritassu!" seuraavan päällikön, tummanruskearaidallisen kollin, jolla oli meripihkanväriset silmät, äänessä, oli ylpeyttä.
Punavalkea naaras tajusi, että luetellut kissat istuivat juuri hänen takanaan ja kokivat samoja tunteita, mitä hän itse äsken. Tosin kyllä Tiikeritassulla, kenet hän olikin jo tavannut Tuuliklaanin partiossa muutama auringonnousu sitten, oli pää pystyssä yhtä ylpeänä kuin päälliköllään. Rajalla tapahtuneesta kiistatilanteesta, jossa tuo oppolas oli ollut mukana, Viimatassu tiesikin, että nämä olivat Tuuliklaanilaisia ja tummanruskea päällikkö oli Tuuliklaanin edustaja.