Vapaa ihostaan

Luku 27: Lähemmäs

Tuuli puhaltaa korkeammalla maastossa. Venyttelen raajojani, kohotan niitä kohti aurinkoa, tervehdin sitä koko ruumiillani. Elämä virtaa kehossani, se on saanut nukkua Asaelin lämmössä. Unen utuisuus on poistunut laidoilta, tunnen kaiken selkeästi ja kirkkaasti. Olen juuri aikeissa taittua taaksepäin, kun kuulen jonkun huutavan nimeäni. Kallion alapuolella seisoo mustatukkainen, lyhyehkö mies, jonka kanssa en ole koskaan puhunut. Tiedän jokaisen täältä ulkonäöltä, mutta syvemmät suhteeni rajoittuvat Ajaan ja Asaeliin. Ja Konaihin. Mutta hän ei olekaan täällä.

Kävelen alas ja katson miestä katse vastauksia vailla.

"Olen Rami", mies sanoo ja taputtaa minua olalle. "En tiedä, olemmeko koskaan keskustelleet lähemmin, mutta tulehan, seuraa minua."

Kuljemme kaikkein alimmalle harjoittelukentälle. Miehen ilme ei kuitenkaan kieli halusta taistella. Hänen leukansa ja nenän kaarensa muistuttavat minua jostakusta, mutta en saa kasvoja mieleeni. Se on voinut olla kuka tahansa täältä tai entisestä kodista.

"Minun sisareni kuuluu suunnitelmaan, johon sinut on otettu mukaan", Rami aloittaa. Vihdoin kuva selkiytyy verkkokalvoilleni. Enna. Tämä on hänen veljensä. Se, joka ei ollut vielä täysin vakuuttunut.

"Olet puhunut hänen kanssaan, etkö olekin?"

Nyökkään.

"Oletko vielä mukana suunnitelmassa? Koko sydämelläsi?"

Nyökkään jälleen.

"Eikö minun pitäisi? Onko kaikki kunnossa?"

Rami huokaisee syvään. Yläkentille kokoontuu ihmisiä.

"Ollaan harjoittelevinamme", Rami sanoo ja ryhtyy harjoittelemaan liikeratoja. Yhdyn hänen kulkuunsa, minulle on luonnollisempaa harjoitella, keskustella liikkeitten lomassa, liikkeiden avulla.

"Hyökkäyksen tarkka ajankohta on päätetty", Rami sanoo potkaistessaan minua kohti. Rami ei ole lähintä sisäpiiriä, mutta tietää silti ennen minua. Vai joko hän on osa suunnitelmaa?

"He hyökkäävät tasan kahdenkymmenen auringonnousun päästä."

He. Minun ei tarvinnut kysyä.

"Minä olen vieläkin epäileväinen sen suhteen, onko se hyvä idea." Rami älähtää, kun osun häntä vatsaan. "Siksi tulin sinun luoksesi. Päätellen siitä, mitä sisareni on kertonut, sinä olet se, joka voisi vielä puhua hänelle järkeä."

Mitä Enna on puhunut minusta tälle miehelle?

"Et siis halua, että hän on mukana?"

"En ole varma, haluanko kenenkään olevan."

"Eikö ole silloin hieman vaarallista puhua minulle?"

Rami osuu vuorostaan minuun. Yskähdän, vedän keuhkoni täyteen happea.

"Päin vastoin."

Rami vetäytyy kauemmas, vie kädet suojakseen. Hän ei hyökkäisi enää. Hän kävelee alemmas, istuutuu punaisen kallion reunalle jättäen oikealle puolelleen tilaa. Istun alas ja ristin jalkani.

"Harjoitteleminen vain korostaa koko ongelmaa, josta halusin puhua sinun kanssasi", Rami huokaa. "Olisi liian irvokasta keskustella tästä ja samalla yrittää lyödä sinua."

Rami pudistaa päätään.

"Minä en oikeastaan tahdo lyödä enää ketään."

Siksi hän ei siis iskenyt tosissaan. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, ettei haluaisi lyödä. Elämä tämän auringon alla perustuu sille.