𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓷𝓲𝓷𝓮𝓽𝓮𝓮𝓷 × 𝓼𝓪𝓴𝓼𝓮𝓽

Heräsin hiljaiseen keskusteluun, joka kuului keittiöstä.

Kello näytti puoli kahdeksaa; oli varhainen maanantai aamu.
Viime yönä oli satanut vettä ja tunsin asunnon viileyden ylävartalollani, sillä peitto oli valunut alas. Kääriydyin paksuun peittoon ja hain lämpöä.

Ilma oli alkanut viilentyä, olimmehan jo lokakuun puolessa välissä. New Yorkissa varsinkin oli kylmää, sillä olimme rannikolla meren vieressä.

Verhojen takaa kajasti aurinko, joka valaisi huoneen hennosti. Nousin istumaan ja astelin ovelle. Kurkkasin käytävään varuulta. Olin astumassa ulos, mutta pysähdyin kuullessani kahden äänen keskustelevan.

"- ärsyttää hieman, että hän varasti Jeanin huoneen. Mikä Christopherilla on, kun hän yhtäkkiä toi tänne jonkun ulkopuolisen?"

Se oli naisen ääni. Näin oveltani keittiöön. Ruokapöydässä istui blondi tyttö, kenen nimeä en muistanut, ja minun pituiseni kikkarapäinen mies Jose.

"Ei minulla ole mitään poikaa vastaan, mutta tuntuu todella oudolta, että huone joka on ollut jo kolme vuotta tyhjänä on yhtäkkiä varattu..."

Sydäntäni kirpaisi. Olisihan minun pitänyt arvata, että kaikki eivät minusta tykänneet. Olinhan minä tänne periaatteessa tunkeutunut vain Christopherin luvalla, hän ei ollut varmaan kysynyt muilta asiasta mitään vaikka asunto oli heidän yhteinen.

Ja kuka oli Jean?

Oliko hän kenties se yksi poika niissä kuvissa, jotka olivat Christopherin kaapissa?

"Hei, kello on jo aika paljon. Mun pitäisi lähteä töihin."

"Mun täytyy myös lähteä kohta..."

Sujahdin nopeasti takaisin huoneeseeni ja seisoin jäykkänä oven takana, kun kuulin askeleiden ohittavan huoneeni ja menevän ylös portaita.

Katsoin alas lattiaan harmissani ja huokaisin. En ollut kauhean toivottu täällä.

Astelin sängylle ja menin makaamaan peiton alle. Haistoin paidassani Christopherin. Hän oli todella mukava, kun tarjoutui huolehtimaan minusta. Ainakin Chris halusi minun toipuvan täällä.

Aloin nukahtaa uudelleen.

Hätkähdin, kun huoneen ovi lensi auki.

"Huomenta!"

Istuin ylös nopeasti ja mies, Alex, hyssytteli minua ja asetti kätensä olkapäilleni. "Et saa liikkua nopeasti."

"Mä pelästyin..."

Pitkä pinkkitukkainen kirahvi tuhahti ja veti verhot pois ikkunan edestä.

"Minä ja Christopher avaamme tatuointiliikkeen vasta iltapäivällä. Leslie, Jose ja Erin ovat yleensä töissä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltapäivään. Kira tekee töitä kotoa", Alexander alkoi selittää jotain heidän työajoistaan.

"Ja kerrot tämän minulle miksi?"

"Jotta tiedät, milloin kukakin on kotona tai töissä. Tulet oleskelemaan tämän viikon tässä asunnossa, joten sinun on hyvä tietää aikataulumme", hän selitti, kuin se olisi ollut itsestäänselvyys.

"Okei..."

Alex haroi piikikkäitä hiuksiaan miettien ja sitten veti minut pystyyn. "Aamupalaa?"

"Öh, toki", mumisin ja annoin hänen vetää minut hellästi kädestä keittiöön.

Christopher istui pöydän ääressä kahvikuppi kädessään. Hän tuijotti käsiimme kun kiisimme keittiön puolelle.

"Kahvia?"