𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓽𝓮𝓷 × 𝓱𝓾𝓶𝓪𝓵𝓪𝓼𝓼𝓪

Kaivoin vaatekaappini läpi kuin hullu.

Javier oli kertonut, että hän ja Tasha tulisivat juhliin kahdeksalta illalla. Vaikka hänen antama osoitteensa olikin kävelymatkan päässä, oli minulla kiire.

En löytänyt mitään päälle pantavaa. En mitään semmoista, mikä kelpaisisi juhliin. Huokaisin syvään ja katsoin housuvalikoimani läpi. Omistin kolme farkkuhousua; yhdet olivat vaaleaa kangasta ja leveälahkeiset, toiset olivat mustat ja tiukat, kolmannet olivat tilavat, mutta niiden lahkeet olivat tarpeeksi kireät hipoakseen nilkkojani.

Valitsin kolmannet farkut. Ne näyttivät hyviltä päälläni ja olivat samalla mukavan tilavat. Ne myös saivat tikkujalkani näyttämään paksummilta. Valitsin paidaksi ainoan Michael Jackson t-paitani, joka oli musta ja jonka keskellä poseerasi Michael. Hänellä oli musta puku sekä ne tunnetut valkoiset, kiiltävät hanskat ja se musta hattu, joka peitti puolet hänen naamastaan.

Työnsin t-paidan housuihini ja työnsin käteni hiusteni läpi. En oikeastaan tienny, miten ihmiset yleensä pukeutuivat bileisiin. Ehkä nämä vaatteet eivät olisi niin pahat. Uskoin, että Javier ei ollut samanlaisten ihmisten ystävä kuin James oli. Uskoin, että Javierin kaverit eiväy käyttäneet huumeita ja kantaneet aseistusta jatkuvasti mukanaan. Ehkä ihmiset bileissä pukeutuivat muihinkin kuin mustiin vaatteisiin.

Astelin ulos huoneestani ja suuntasin kohti eteistä. Äitini oli jo lähtenyt töihin ja James oli lähtenyt jonnekin neljä varttia sitten. Pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä minun pitäisi ottaa mukaan. Tuntui kuin olisin unohtanut jotain. Lompakko? En uskonut, että tarvitsisin sitä. Vedin tennarit jalkaani ja farkkutakin olalleni. Poistuin asunnosta hiljaa.

Vasta kun suljin oven ja kuulin lukon naksahtavan kiinni, muistin mitä unohdin; avaimet.

"Voi vittu", mutisin ja yritin rämpätä asunnon ovea auki. Se ei auttanut ollenkaan. Huokaisin turhautuneena ja löin ovea kädelläni. Äitini tulisi kotiin vasta neljältä aamuyöllä. Minun täytyi vain toivoa, että kun palaisisin bileistä, James olisi jo kotona ja avaisisi minulle oven koputtaessani siihen.

Astelin portaat alas mietteissä. Jos hän ei olisi kotona ennen minua, voisin mennä Javierille. Ehkä.

Löin itseäni poskelle. Miten saatoin unohtaa niin tärkeän asian?! Avaimet!

Astuessani kadulle tuuli löi minua kylmästi naamaan sekoittaen hiukseni. Suin ne paremmin otsalleni ja vedin farkkutakin päälleni. Ulkona oli hieman viileää, mutta onnekseni ei satanut vettä. New Yorkissa satoi usein vettä.

Astelin katua pitkin ja yritin muistaa missä Downing Street oli. Mielestäni se oli lähellä metroasemaa, jota käytin. Sinne menisi vain noin neljä korttelia.

Ohitseni kävelevät ihmiset eivät katsoneet minne menivät, joten olkapääni kolahti vähän väliä ihmisiin, vaikka yritinkin väistellä heitä. Jonkun vanhan miehen tupakan savu lensi naamalleni ja jouduin katsoa toiseen suuntaan. Köhin hetken ja yritin siirtyä pois savun lentomatkalta.

Katsoin talojen sivuja, joissa luki katujen nimet. Kun etsimäni kadun nimi luki kerrostalossa, helpotus valtasi minut. Kääntyessäni tielle näin jo Javierin ja Tashan yhdellä ovella. Kiiruhdin heidän luokseen ja tervehdin heitä vilkutuksella.

"Hei!"

"Bileet alkoivat jo ajat sitten, joten mennään sisään", Javier kehotti. Hän avasi ulko-oven ja astelimme portaat ylös kolmanteen kerrokseen. Javier painoi kelloa. Asunnon sisältä kuului musiikkia ja melua.

Hetken päästä ovi aukesi ja ulos astui suunnilleen meidän ikäisemme poika. Hänellä oli mustat suorat hiukset, jotka peittivät hänen silmänsä. Ihmettelin, miten hän näki eteensä. Poika oli myös melko lyhyt.