𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓷𝓲𝓷𝓮 × 𝓽𝓸𝓲𝓿𝓸𝓽𝓸𝓷 𝓵𝓾𝓾𝓼𝓮𝓻𝓲

Javier oli taas päättänyt tulla luennollemme.

Juttelimme tunnilla hieman ja kysyimme kuulumisia. Autoin häntä tekemään muistiinpanoja ja selitin hänelle pari asiaa, joita hän ei ymmärtänyt.

Luennon loputtua suuntasimme ulos luokasta yhdessä.

Koulurakennus oli ruma. Sen lattiat olivat kulunutta, narisevaa puuta ja seinät oltiin rakennettu tiilistä, jotka olivat alkaneet murentua. Lattialla oli tiilinmurusia. Koulu voisi romahtaa milloin vain.

"Onko sulla enää luentoja?" kysyi Javier ja käänsin pääni Javierin suuntaan. Poika kantoi vasemmalla olallaan reppua ja oikeassa kädessään hän piteli skeittilautaansa.

"Ei. Miksi kysyt?" Vastasin sekä utelin miksi häntä kiinnosti asia.

"Minä ja Tasha ajattelimme mennä syömään hampurilaisravintolaan. Se on tämän yliopiston lähellä ja on täynnä neonkylttejä sekä looseja, joissa saa syödessä yksityisyyttä. Siisti paikka. Haluamme sinut mukaamme", hän selitti hymyillen kirkkaasti.

"Mutta... s-sähän tykkäät Tashasta? Etkö haluaisi mielummin syödä hänen kanssaan kahdestaan? Se olisi vähän niin kuin treffi. Miksi haluat minut mukaan?" Kyselin hämmentyneenä. Javier naurahti ja heitti kätensä olkapäideni ympärille, niin kuin hän aina teki.

"Miksi jättäisimme sinut ulkopuolelle? Olemme aiemminkin syöneet kahdestaan ravintolassa Tashan kanssa, enkä silti ole valmis pyytämään häntä oikeille treffeille. Tule vain mukaan, Joshua!" Javier kehotti. Huokaisin syvään ja nyökkäsin.

"Hyvä on..."

"Niin sitä pitää! Tapaamme Tashan siellä."

Astelimme koulun portaat alas ja jätimme helvetin selkiemme taakse.

"Vihdoin pääsin pois tuolta tunkkaisesta rakennuksesta..." Javier mutisi ohimennen. Hänen kätensä tippui vihdoin alas olkapäältäni, varmaan vahingossa, mutta hän ei nostanut sitä takaisin.

Astuimme ravintolan sisään. Sen nimi oli Pink Lagoon. Ravintolassa oli kiva tunnelma. Tila oli täynnä neonvaloja ja -kylttejä, sekä sohvalooseja. Oikeastaan ravintolan valaistus tuli pelkästään neonvaloista, ja ainoastaan keittiöstä tuli normaalien lamppujen valoa tilaan.

"Hei!"

Käännyimme katsomaan yhteen nurkkaloosiin. Tasha vilkutti meille ja hymyili leveästi. Astelimme mustavalkoruudullisen lattian poikki nurkkaloosin luokse. Javier istui Tashan viereen ja minä istuin heitä vastapäätä. Sohva oli pehmeä. Se oli vaaleanpunainen, ja sen selkänojassa sekä istuimessa oli sininen raita.

"En itseasiassa ole koskaan käynyt tällaisessa ravintolassa", kerroin heille hiljaa katsellessani ympärilleni. He henkäisivät ja Tasha löi kätensä pöytään.

"Oletko tosissasi? Täällä on parhaat hampurilaiset koko New Yorkissa! Sekä pirtelöt!" Tasha vaahtosi. Hän nappasi menun pöydältä ja alkoi luetella kaikkia hyviä herkkuja minulle.

"Oh my god, sun ei olisi pitänyt kertoa hänelle tuota", Javier huokaisi minulle Tashan puheiden läpi, mutta silti katsoi tyttöön hymyillen hellästi.

"Mä myös suosittelen heidän uutuuspirtelöään, vesimeloonipirtelöä!" Tasha ilmoitti, sekä napsautti sormiaan.

"Öh... selvä. Jos mä otan hampurilaisen ja coca colan... sekä vesimeloonipirtelön jälkiruoaksi?" Ehdotin. Tasha nosti peukkunsa ylös. "Hyvä valinta."

Tarjoilija, joka oli pukeutunut pinkkiin essuun sekä hattuun, asteli luoksemme vihko ja kynä kädessään.

"Hyvää iltapäivää! Oletteko jo valinneet, mitä haluatte tilata?" Mies kysyi mukavalla äänellä hymyillen. Tasha hymyili miehelle.