𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓹𝓻𝓸𝓵𝓸𝓰𝓾𝓮

New Yorkin kadut eivät olleet yhtä vilkkaita ilta-aikaan; vain pari autoa kiisi kävelytiellä tallustelevan nuoren miehen ohitse.

Kaupungin lähi virtasi voimakkaita sekä jäätävänkylmiä tuulia, jotka saivat miehen punertavanruskeat hiukset lentämään ilmassa.

Mies hytisi; hänellä oli päällään vain farkkutakki. Vaikka kadut olivat märkiä, ei onneksi enää satanut vettä. Mies astui vähän väliä lätäkköön ja vesi alkoi jo imeytyä nahkan läpi.

"Hyvä idea, Joshua, nukahtaa kirjastoon", hän jupisi itsekseen ja nosti nahkalaukkuaan paremmin olalleen.

Silmät sirillään Joshua katsahti ylös kohti katua. Tuuli oli niin kova, että vedet nousivat hänen silmiinsä. "Minne mä tästä menen?"

Vaikka Joshua oli asunut New Yorkissa koko elämänsä, hän vieläkin eksyi helposti labyrinttimaisiin naapurustoihin. Se tosin saattoi johtua siitä, että hän aina oleskeli kotona.

Jokin kova yhtäkkiä läimähti nuoren mieheen kylkeen, kaataen hänet maahan tumman varjon mukana.

Hahmo rämpi pystyyn huppu päässään ja vilkaisi taakseen.

"Minne sinä menit, Myers?" Joku huuteli kadun päässä hahmon perään.

Joshua huudahti, kun hänet vetäistiin pystyyn ja työnnettiin kapealle kujalle kahden tiilirakennuksen väliin. Lämmin käsi läimähti hänen suulleen, että hän ei huutaisi, ja tuntematon vartalo työnsi Joshuan varjoihin piiloon.

Joshua yritti huutaa käden läpi, mutta turhaan.

"Shh, älä huuda. Odota vain hetki", mies ääni pyysi ja vilkaisi varjoista kadulle. Joshua näki kaksi tummaan pukuun pukeutunutta miestä.

"Sinä tiedät, että hän kantaa kaunoja helposti", kadulta huhuiltiin hahmolle ja pukumiehet vilkuilivat ympärilleen.

Joshualta alkoi loppua happi, ja hän oli melkein paniikkikohtauksen partaalla. Käsillä huitominen ei onnistunut, sillä tuntematon mies piti vapaalla kädellään Joshuan ranteista kiinni. Seinään pureutunut Joshua ei nähnyt huppumiehen kasvoja; varjoissa oli liian pimeää.

"Helvetin piski, me löydetään sut vielä jonain päivänä. Me ei unohdeta menneisyyksiä. Muista, että sä maksat siitä", toinen mies huusi kadulta ja äänet loittonivat.

Kun huppumies oli varma, että miehen olivat kadonneet, hän päästi Joshuan irti.

Nuori mies yski äänekkäästi ja haukkoi henkeään.

"Y-yrititkö sä tappaa mut?" Joshua valitti ja tasoitti hengitystään.

"En mä sua kadulle olisi voinut jättää. He olisivat kysyneet sulta mihin suuntaan menin ja sä olisit todennäköisesti kertonut heille totuuden", pitkä mies mutisi sekä huokaisi. "Pysy vain hiljaa tästä asiasta, sä olet vain ulkopuolinen henkilö."

"O-okei?"

"Tätä ei koskaan tapahtunut, me ei koskaan tavattu."

Ja niin huppupäinen hahmo katosi varjoihin.

"Mitä juuri tapahtui?" Joshua hengähti ja nojasi tiilirakennuksen seinään ällikällä lyötynä. "Äh, unohda koko juttu. Sitähän se tyyppi halusi."

Punatukkainen nuori mies lähti kävelemään kotiin, tietämättä kuinka paljon hänen elämänsä muuttuisi tuntemattoman hahmon takia.