𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓼𝓮𝓿𝓮𝓷 × 𝓴𝓲𝓾𝓼𝓪𝓵𝓵𝓲𝓷𝓮𝓷 𝓪𝓾𝓻𝓲𝓷𝓴𝓸

Makasin koulurakennuksen katolla ja tuijotin taivaalle suoraan aurinkoon, joka oli päälläni.

Ilma oli lämmin, ei kuuma. Juuri sopiva aurinkoinen päivä. Olin heittänyt nahkalaukkuni ja farkkutakkini katolle.

Minulla oli vapaa-aikaa kahden luentoni välillä, joten olin tullut tänne syömään. Evääni tosin vieläkin lojuivat laukussani.

Olin ajatellut Christopheria paljon. En taaskaan ollut nähnyt häntä pitkään aikaan. Hänen hupparinsa ja lökärinsä olivat vieläkin omistuksessani, ja en voinut valehdella, olin käyttänyt niitä todella monta kertaa jo. Ne tuoksuivat häneltä; piparmintulta ja tupakalta. Jostain syystä hänen tuoksunsa rauhoitti minua, vaikka en oikeastaan edes tykännyt tupakan kirpeästä ja tunkkaisesta hajusta.

Christopher ei kuitenkaan ollut ainoa asia, mitä olin ajatellut. Tapahtumat sinä iltana sillä pimeällä kujalla pyörivät vieläkin mielessäni, aiheuttaen minulle kuvottavan ja epätoivoisen olon. Olin tällä viikolla nukkunut todella vähän. Nukuin normaalistikin todella vähän insomniani takia, ja tapahtuneen jälkeen sain vielä huonommin unta. Kaiken lisäksi aina kun näin unia, ne olivat painajaisia.

Tarvitsin apua.

Minua väsytti todella paljon, ja se turhautti minua. En tiennyt miten päästä eroon painajaisista ja unettomuudesta. Heräilin keskellä yötä hiessä ja hapenpuutteessa, enkä saanut helposti unta. Pysyin tällä hetkellä hereillä vain ja ainoastaan kahvin ansiosta.

Mielessäni pyöri myös yksi sana; Hyena. Christopher oli kysynyt kahdelta mieheltä olivatko he Hyenasta. Se kuulosti joltain jengiltä, ehkä. Vai oliko se jokin liike? Kenties jokin koulu? Oliko se jokin outo nimitys jollekin New Yorkin alueelle? Kadun nimi?

Yritin laskea yhteen kaiken tietämäni, ja tulin tulokseen; Christopher ei ainakaan ollut mikään tavallinen ihminen. Heillä oli ollut juhlissa aseita, huumeita, alkoholia ja tupakkaa. Koska yleensä tatuoinnit, lävistykset ja tumma vaatetus yhdistettiin rikollisuuteen, päätin yhdistää myös juhlissa olleet ihmiset rikollisuuteen. Kuka hän oli? Oliko hän vaarallinen? Oliko hän rikollinen? Vai ylianalysoinko kaiken?

Olettamukseni kuitenkin saivat minut miettimään Jamesia. Mihin helvettiin veljeni oli sekaantunut? Miten hän tunsi Christopherin ja ne kaikki ihmiset juhlissa?

Ajatukseni tappoivat minua hitaasti. Peitin naamani käsilläni ja aloin karjua. Huutoni jatkuivat, kunnes en enää yksinkertaisesti jaksanut huutaa. Sekoitin hiukseni käsilläni turhautuneena ja nousin istumaan.

En ollut koskaan ollut niin vihainen ja turhautunut. Minulla oli liikaa kysymyksiä, joihin en löytänyt vastauksia, joten päätin vain työntää ajatukseni ja oletukseni pois. Päätin kiistää kaikki rikollisuuteen osoittavat tekijät.

"Oletko sä kunnossa?"

Hätkähdin kuullessaki takaani äänen ja nousin nopeasti ylös, sekä käännyin.

"Öh, joo", vastasin pojalle nolosti, tunsin poskieni alkavan kuumottaa. Hän oli se poika, jolla oli neon pinkki takki ja joka oli yhdellä samalla luennolla kuin minä. Hänen olkapäänsä takaa pilkisti tummatukkainen, kiharapäinen tyttö.

"Oletko varma?"

"Uhm... joo..." mutisin ja käännyin ympäri. Napattuani laukkuni ja takkini lähdin kävelemään kohti ovea.

"Hei, älä vielä lähde! Me tultiin tänne syömään, ja... sä voit kyllä jäädä syömään tänne meidän kanssa", poika ehdotti ja hymyili leveästi. Hänen hymynsä oli addiktoiva, ja se saattoi johtua hänen täydellisistä hampaistaan, jotka olivat suorassa rivissä säkenöivän valkoisina. "Sähän täällä olit ensimmäisenä."