𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓽𝓱𝓲𝓻𝓽𝔂𝓮𝓲𝓰𝓱𝓽 × 𝓔𝓶𝔂𝓻

"Emyr?" Kysyin kulmat kurtussa ja miehen silmät laajenivat melkein huomaamattomasti.

Vanki astui askeleen taaksepäin varuillaan ja vilkaisi Christopheriin.

"Keitä te olette?" Emyr tivasi hiljaiseen ääneen ja siristi meille silmiään. Muut vangit alkoivat jo kyllästyä ja osa lähti takaisin selleihinsä. Jotkut jäivät katsomaan vierestä. Näin joukossa Tituksen, jonka ilme oli heiveröinen.

"Tunnetko sä hänet?" Chris kysyi minulta hiljaa ihmeissään ja vilkaisi ohitseni Emyriin.

"Mä tässä, Joshua. Etkö sä muista mua?" Kysyin toiveikkaana ja katsoin Christopheriin merkityksellisesti. Selitin hänelle hiljaa, "Emyr on se vanha ystävä, josta kerroin."

Emyr tuijotti Christopheriin hetken ja sitten takaisin minuun, epäluuloisena. Hieman yllättyneenä myös.

Emyrin naamalla kävi nopea oivallus ja hän hymyili minulle huvittuneena, mutta vieläkin häkeltyneenä.

"Mä muistan sut, Joshua... Kuinka monta vuotta siitä onkaan?" Emyr ihmetteli hetken, "Ainakin viisi vuotta, eli aika kauan."

Hän vilkaisi Christopheriin ja ojensi kätensä miestä kohti, "En tiedä oletko vielä kuullut minusta, mutta olen Joshuan vanha kaveri peruskoulusta. Hauska tutustua. Ja sinä olet?"

"Christopher", tokaisi Chris tuijottaen samalla käteen närkästyneenä, mutta pakotti itsensä vastahakoisesti ravistamaan sitä, varmaan minun vuokseni. "Mua ei kiinnosta jos olit hänen vanha ystävänsä, sä meinasit hyökätä hänen kimppuunsa äsken."

Emyr näytti kirpeältä, mutta nielaisi ylpeytensä ja laski päänsä matalammalle. "Anteeksi, Joshua."

Heilautin kättäni rennosti ja naurahdin. "Ei se mitään. On aika yllättävää, että meidän ensimmäinen jälleen tapaaminen on vankilassa."

Emyr hymähti ja raapi niskaansa. "Näyttää siltä, että me molemmat jouduimme ongelmiin. Miksi sä olet täällä, Joshua? Sä olet aina ollut hyvä ihminen, en olisi uskonut näkeväni sua täällä."

"Minä, hyvä poika? Ehkä, mutta sähän olit aikoinaan se kultainen poika. Täydelliset arvosanat, käytös ja kaikki. Uskon olevani sua yllättyneempi", vakuutin ja vilkaisin Christopheriin, joka oli nyrpeä. Tökkäsin häntä kylkeen kyynärpäälläni.

"Tää mun juttu on oikeastaan vain suuri väärinkäsitys. Se liittyy Raviin", Emyr totesi epävarmasti.

Ai niin. Ravi.

Ravi oli Emyrin kaksoisveli. Hän oli Emyriä pari minuuttia nuorempi.

Ravi oli muistaakseni ollut aikamoinen paholainen. Joutui ongelmiin siellä ja täällä. Ei mikään kultainen poika kuten Emyr.

Tietenkin Ravi liittyi tähän kaikkeen, läpimätä hän kun oli.

"Mutta miten? Mitä tapahtui?"

"Eh, se on pitkä tarina", Emyr mutisi ja vilkaisi Christopheriin. "Miksi olette täällä?"

"Um... meillä kävi vain pieni vahinko, ei muuta", naurahdin epävarmasti ja vilkaisin Christopheriin, joka nosti kulmiaan huvittuneena.

"Mä saavuin tänne tänä aamuna. Olisiko mahdollista, että näyttäisit mulle tätä paikkaa? Ja en löydä mun selliä. Se vartija vain antoi mulle numeron ja kertoi sellin olevan C-osiossa, en ole varma minne mennä", Emyr valitti ja nyökyttelin heti päätäni.

"Joo, toki. Mikä selli?"

"345."

"Hei, me ollaan samassa sellissä! Olen kuukauden asunut siellä yksin", hymyilin ja viitoin Emyriä seuraamaan minua. Christopher löntysteli kannoillamme portaat ylös selliin.