𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓽𝓱𝓲𝓻𝓽𝔂 × 𝓻𝓪𝓴𝓪𝓼

Huone oli lämmennyt yön aikana lämpöpatterin sekä meidän kolmen hengityksen takia.

Joshua ja minä olimme vieläkin tiukassa syleilyssä, mutta yön aikana myös Alexander oli liittynyt joukkoomme. Hänelle oli varmaan tullut niin kylmä.

Sen takia Joshua oli litistyksissä välissämme tällä hetkellä ja hikoili kuumuudesta.

Nuoren miehen otsalla kareili hikipisaroita ja punertavanruskeat hiukset kiinnittyivät hänen otsaansa. Joshua hengitti raskaasti, mutta oli vielä sikeästi unessa.

Huoneessa oli hämärää, mutta näin tarpeeksi sillä verhojen takana paistoi aurinko.

Vilkaisin seinällä olevaan kelloon. Nyt oli jo iltapäivä. Olimme menneet nukkumaan vasta viideltä aamuyöllä, joten tietenkin myös nukuimme todella pitkään.

Joshua ynähti kuumuudesta ja yritti työntyä minusta kauemmas, mutta ei päässyt pitkälle Alexanderin takia. Oli jo aivan tarpeeksi, että molemmat käteni olivat kiertyneet hänen ympärillensä ja että jalkani olivat solmussa hänen omiensa kanssa, mutta sen lisäksi myös Alexander halasi Joshuaa tiukasti kaksin käsin ja oli heittänyt meidän molempien päälle jalkansa.

Joshuan oli mahdotonta liikkua.

Hymähdin hiljaa ja aloin siirtää Alexanderin vartaloa raaja raajalta pois poikaystäväni päältä. Kun olin vihdoin irrottanut iilimadon, käänsin minut ja Joshuan ympäri, jolloin olin hänen ja Alexanderin välissä.

Joshua näytti nyt pystyvän hengittää kevyemmin.

Katselin hänen nukkuvaa naamaansa hetken. Mies oli kaunis. Hänen poskensa punersivat unisesti. Hänen ripsensä olivat tummat ja pitkät. Huomasin nyt myös että Joshualla oli tummat ja paksut kulmakarvat. Ne olivat yleensä hiusten alla peitossa enkä ollut ennen kiinnittänyt niihin huomiota.

Sivelin nuoremman miehen kauneuspilkkuja hajamielisesti. Yksi silmän alla, nenän vieressä, huulipielen alla, leukalinjalla ja monta lisää kaulalla.

Joshua värähti ja hymähti unissaan. Hymyilin kevyesti kun mies räpytti silmänsä auki ja työnsi käteni pois unissaan. "Tuo kutittaa."

"Mä vain haluan pistää mieleeni sun kauneuspilkkujen olinpaikat", mutisin ja halasin miehen itseäni vasten. Hänen korvansa alkoivat punertaa.

Hymyilin alas häneen ja hieroin leukaani Joshuan päätä vasten. Hän oli poikaystäväni. Se tuntui oudolta. En ollut seurustellut kenenkään kanssa pitkään aikaan.

En ollut oikeastaan varma miksi edes tykkäsin Joshuasta, minä vain tiesin että tykkäsin hänestä paljon.

Aluksi olin tuntenut suojelunhalua häntä kohtaan. Joshua oli muistuttanut minua nuoremmista sisaruksistani, joista olin pitänyt huolta silloin kun he vielä olivat elossa. Muistin vieläkin ajan, jolloin asuimme isolla porukalla Grishan suuressa talossa ja elimme kuin perhe.

Olin leikkinyt nuorempien sisarusteni kanssa ja auttanut heitä koulutehtävissä. Aina kun Grisha oli opettanut meille jotain, kuten veitsen käyttöä, olin auttanut heitä täydentämään taitonsa. Minulta kaikki sellainen oli sujunut kuin luonnostaan, samoin Jeanilta.

Sen takia Joshua muistutti minua nuoremmista sisaruksistani; hän oli hieman naiivi ja hänellä oli paljon opittavaa. Sen takia olin halunnut tutustua häneen, ja samalla olin paskonut kaiken sekoittamalla hänet ongelmiini.

Ajan myötä kuitenkin olin alkanut katsoa Joshuaan vähemmän veljellisellä tavalla.

Olin oppinut, että Joshualla oli paljon omia ongelmiaan, kuten perheongelmat, paniikkikohtaukset ja unettomuus, mutta hän silti eli vahvasti päivä päivältä niiden kanssa. Arvostin Joshuaa sen takia.