𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓽𝔀𝓮𝓷𝓽𝔂𝓼𝓮𝓿𝓮𝓷 × 𝓳𝓸𝓾𝓵𝓾

Olin jo alkanut tottua siihen, että Christopher ilmestyi parvekkeeni ovelle paloportaiden kautta. Koputukset jatkuivat aina siihen asti kun avasin oven. Vastassa oli myös aina kiusoitteleva virne.

Christopher astui huoneeseeni, sulki oven ja napsautti lukon takaisin kiinni. Hän hymyili minulle pienesti ja laski olkalaukkunsa työtuolilleni.

Yleensä mies ei tullut käymään näin aikaisin aamulla.

Haukotellen löntystelin takaisin sängylle ja kääriydyin takaisin peiton alle. Christopher murahti närkästyneesti ja kurotti tökkäämään nenääni. "Nyt on joulu, meillä ei ole aikaa nukkua!"

"Mä haluan nukkua pidempään", valitin ja läpsäisin miehen käden pois.

Christopher nosti peiton kulmaa ja laskeutui sängylle viereeni. Mies asetteli peiton hyvin päällemme ja painoi päänsä tyynylle; minulla oli tosin vain yksi tyyny. Otsamme kolahtivat yhteen, kun Christopher yritti mahduttaa päänsä samalle tyynylle.

"Mitä sä teeeet!" Valitin väsyneenä ja yritin työntää Christopherin pois sängyltä. Mies nauroi tukahtuneesti.

"Odota, tehdään näin", Christopher työnsi minut alemmas olkapäistäni, jolloin hän pystyi laittaa päänsä omani päälle. Tuhahdin hiljaa, mutta suostuin nukkumisasentoon. Hengitin suoraan miehen kaulaan ja hän tärisi. "Tuo kutittaa..."

Naurahdin hiljaa ja liikuin häntä lähemmäs. Sisälläkin oli todella kylmä. Christopher kiersi kätensä ympärilleni ja työnsi toisen jalkansa reisieni väliin.

"Mitä teet?" Mutisin hänen kaulaansa ja mies hymähti. "Jaloillani oli kylmä..."

Aloimme torkkua.

Heräsin hetken päästä, sillä huoneeni ovi alkoi narista. Vilkaisin olkani yli ovelle.

"Hyvää jouluaattoa Josh-" veljeni aloitti, mutta pysähtyi ovella suu auki. Hän alkoi aukoa suutaan kuin kala.

"M-mitä hän täällä tekee?!" James sihisi hiljaa minulle ja vilkuili nukkuvaan jengijohtajaan.

"Ai, hän tulee tänne joskus..." mutisin unisena ja vilkaisin Christopheriin. Mies hengitti syvään ja pieni kuolavana valui tyynylleni. Katsoin siihen ärtyneenä ja pyyhin sen pois Christopherin paidan kauluksella.

James oli jähmettynyt ja hänen poskensa alkoivat vähitellen punertua. "Aaa, nyt mä ymmärrän..." James henkäisi ymmärtävästi ja nostin veljelleni kulmiani.

"Te kaksi olette-" James aloitti hehkuvasti ja suuni loksahti auki.

"Ah, e-ei me olla mitään, sä käsitit väärin James! Me ollaan... no siis, vain läheisiä ystäviä..." aloin sopertaa vastaan ja heilutin vapaata kättäni.

James näytti hämmentyneeltä. "Okei, mitä ikinä vain sanot..."

Veljeni vain peruutti ulos huoneesta pökertyneenä ja sulki oven. Christopher nosti hitaasti päänsä tyynyltä ja haukotteli.

"Kävikö joku täällä?" Hän kysyi hämmentyneenä.

"Ai, öh, James kävi äsken... hän toivotti hyvää joulua..."

"Ai, okei", Christopher mutisi ja laski päänsä taas omani päälle. Poskiani alkoi punertaa.

Niin, olimme vieläkin ystäviä. Christopher ei ollut nostanut aihetta esille keskusteluissamme, enkä minä ollut häntä yhtään parempi.

Tämän viimeisen viikon aikana olimme nähneet toisiamme ja muita jengiläisiä paljon. Christopher oli rennompi nyt, kun Hyena oli pois kuvioista.

Hyenan rahat oltiin jaettu suunnitelmaan osallistuneiden kesken 18. joulukuuta. Rahasumma, jonka kaikki saivat, oli melko suuri.