𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓸𝓷𝓮 × 𝓇𝒶𝓀𝓀𝒶𝓊𝒹𝓮𝓃 𝓀𝒶𝒾𝓅𝓊𝓊

"- ja tästä tunnista opitte, miksi tämä on sitä ja se on tätä..."

Tungin koulukirjani nahkalaukkuuni tunnin loputtua. Ravistin tummanpunaiset hiukseni sekaisin kädelläni ja hengähdin syvään. Hiukseni olivat kasvaneet silmilleni ja peittivät niskani.

Oppilaat alkoivat poistua luokasta. Ystävät huikkailivat toisilleen hyvästejä ja jotkut lähtivät kotiin käsikynkässä. Opettaja hymyili oppilaille ja moikkaili heitä.

"Muistakaa tehdä läksyt ensi keskiviikolle!"

"Kyllä, opettaja", ihmiset huudahtelivat hänelle vastaukseksi.

Suoristin farkkutakkiani noustessani ylös ja heitin nahkalaukun olalleni. Työnsin tuolin pöydän alle, jolloin sen jalat nirskahtivat korvia viiltävästi puulattiaa vasten.

"Herra Zachary, älä tee tuollaisia ääniä."

"Kyllä, opettaja..." mutisin astellessani hänen ohitseen ulos luokasta. Työnsin käteni taskuihini ja kävelin oppilaiden ohi pää alhaalla. Käytävässä oli tunkkaista. Ilmassa haiskahti hiki, tupakka ja hajuvesi. Lattioita ja seiniä koristeli kuivuneet purkkapallot.

Minulla ei ollut kavereita. Ehkä se johtui epäsosiaalisuudestani tai siitä, että tykkäsin piirtää sekä lukea kirjoja. Pojat eivät kai yleensä harrastaneet sellaista, joten en tietenkään löytänyt ystävää, joka olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä.

Ulos astuessani katsoin ylös taivaalle kohti aurinkoa. Silmäni alkoivat kostua kirkkaan valon takia heti, joten katsoin pois.

Kadut olivat täynnä roskia ja tallottuja tupakkoja. Ohitin tien varrelle pysäköidyt kalliit autot, joista suurin osa oli väriltään mustia ja punaisia. Joukko nuoria miehiä oli kerääntynyt kiiltävän mustan porchen ympärille. Yksi sinitukkainen mies, jonka naama oli täynnä lävistyksiä ja tatuointeja, istui auton katolla. Kuulin Michael Jacksonin viime vuoden kuumimman laulun soivan radiosta.

"Beat it, beat it, beat it, beat it..."

Kun kävelin heidän ohitseen, naamalleni lennähti tuulen mukana savupilvi. Se sai minut yskimään, jolloin mustiin pukeutunut joukkio alkoi nauraa minulle.

En välittänyt rääkynästä ja jatkoin vain matkaani metroasemalle, jonka sisäänkäynnin näin kaukana edessäni.

Astelin alas maan alle kiviportaita pitkin. Maan alla oli tunkkaisa haju, ja metroaseman seinät olivat täynnä graffiteja. Monet kodittomat ihmiset oleskelivat täällä. Näin heitä metroasemalla todella monta, suurin osa heistä kerjäsi ruokaa ja rahaa.

Valitettavasti minulla ei ollut heille mitään annettavaa.

Astelin raiteen viereen ja pidin kovaa kiinni laukustani; en halunnut kenenkään varastavan kamojani. New Yorkissa tapahtui paljon näpistelyä.

Hetken päästä kuulin metron äänen kaikuvan asemalla, ja se putkahti esiin tunnelista. Korvia vihlova ääni täytti metroaseman, kun metro pysähtyi ja ovet lensivät auki. Ihmiset tunkeutuivat graffiteilla koristellun metron sisään, ja minä liikuin aallon mukana. Istumapaikkoja ei riittänyt, joten jouduin seistä.

Nielaisin hermostuneena ja puristin laukun hihnaa tiukasti nyrkissäni. Tunsin takanani seisovan henkilön vartalon omaani vasten, niin paljon ihmisiä vaunussa oli.

Kukaan ei kuitenkaan olisi seisonut näin lähellä toista, ellei heillä ollut iljettäviä ajatuksia. Takanani seisova ihminen oli tarkoituksellisesti niin lähellä. Tunsin jonkun käden kiemurtelevan vyötärölleni.

Henkäisin pienesti ja yritin rimpuilla pois miehen otteesta. "Älä koske minuun", sihahdin ja liikuin eteenpäin. En kuitenkaan päässyt liikkumaan lähes ollenkaan.