𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓮𝓲𝓰𝓱𝓽𝓮𝓮𝓷 × 𝓼𝓲𝓭𝓮𝓱𝓪𝓻𝓼𝓸𝓽

Koko syyslomani kului sairaalassa oleskeluun, joka sai minut surulliseksi.

Olisin voinut tehdä vaikka mitä, mutta sen sijaan jouduin toipua sairaalassa lääkäreiden valvonnan alla sekä syödä pehmeitä ruokia.

Onnekseni kuitenkin Christopher oli tullut tapaamaan minua päivittäin. Sunnuntaina hän toi minulle kotoa vaatteita ja muita tavaroitani.

Christopher varmaan syytti itseään tapahtuneesta ja halusi sen takia ottaa vastuuta viettämällä aikaa kanssani. Hän myös tarjoutui pitämään minusta huolta seuraavalla viikolla, sillä lääkäri kertoi minun tarvitsevan jotain henkilöä pitämään minusta huolta. Christopherin mukaan heillä oli ylimääräinen tyhjä huone asunnossaan, jota voisin käyttää.

Olin okei sen kanssa, sillä en halunnut Jamesin katsovan perääni. Hän ei osaisi auttaa minua, ja se olisi sen lisäksi kiusallista. Mehän emme koskaan muutenkaan puhuneet toisillemme, saatikka sitten huolehtineet toisistamme. Olin kuitenkin kiitollinen isoveljelleni, sillä olin kuullut hänen maksaneen sairaalalaskut.

Äidistämme en ollut kuitenkaan kuullut mitään. Joko hän ei tiennyt että olin sairaalassa, tai häntä ei kiinnostanut. Minulle se oli samantekevää.

Keskiviikkona tieto tapahtuneesta oli kantautunut Javierin korviin asti, ja hän oli syöksynyt sairaalaan luokseni. Olin kuullut hänen ja Christopherin kinastelevan huoneeni ulkopuolella, mutta esitin olleeni kuulematta heitä. Javier oli jutellut kanssani pari tuntia, ja hetken vakuuttelun jälkeen hän lähti takaisin kotiin.

Yöni olivat viikon aikana olleet pitkiä, sillä en ollut saanut unta hyvin. Kun taas onnekkaasti sain unta, näin painajaisia.

Olin nähnyt kahden ihmisen kuolevan edessäni, ja minua itseänikin oltiin ammuttu. Vaikka tiesin että Christopher oli vaarallinen, olin jo aikoja sitten alkanut luottaa häneen. En pystynyt pelätä häntä, kun hän vielä oli niin lempeä minua kohti.

Toisaalta, en ehkä ollut vielä kokonaan sisäistänyt tapahtunutta.

Minua kuitenkin pelotti se 'Hyena' mistä kaikki puhuivat koko ajan. Kuulemani mukaan he olivat vaarallisia ja kaiken lisäksi Christopherin perässä. Minua pelotti myös tietenkin se, että Hyena tiesi jo kuka olin.

Christopherin tapaamisen jälkeen olin joutunut kaiken maailman tempauksiin mukaan. Minun pitäisi pysytellä hänestä kaukana oman turvallisuuteni takia, mutta halusin myös olla hänen ystävänsä. Ajatukseni olivat ristiriidassa toistensa kanssa.

Olin saanut myös huonoja uutisia Pink Lagoonilta, kun olin soittanut heille kertoakseni tilanteesta.

He tarvitsivat kipeästi työntekijöitä, nyt heti, ja olin kuulema vain ylimääräinen taakka heille. Työharjoitteluni olisi loppunut viikko syysloman jälkeen, mutta tapaturmani takia se lyhennettiin.

Toisin sanoen, sain potkut.

Olin kuulema ollut hyvä työntekijä, mutta asiakaspalveluni oli heikkoa. Työharjoittelu jäi vain kahden viikon kokeiluksi. Minun pitäisi etsiä uusi työ, mutta myöhemmin. Ensin minun pitäisi parantua.

Oli lauantai.

Viikko siitä, kun jouduin sairaalaan.

Viikko siitä, kun minua ammuttiin.

Minut päästettäisiin tänään pois sairaalasta. Menisin Christopherin ja hänen ystäviensä, tai jengiläistensä, luokse asumaan pariksi viikoksi. Ajatus siitä tuntui hyvin oudolta, mutta myös hauskalta. Kris ja Kira vaikuttivat ihan mukavilta henkilöiltä.

Huoneeni ovi avautui ja sisään astui Christopher lääkärin kannoilla. Chris vilkutti minulle ja nojautui oven läheiseen seinään. Nousin ylös istumaan sängyllä ja vilkaisin lääkäriin.