𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓽𝓱𝓲𝓻𝓽𝔂𝓼𝓲𝔁 × 𝓼𝓮𝓵𝓵𝓲𝓽

"Riisuudu."

"Mitä?"

Tuijotin hölmistyneenä poliisiin, joka seisoi ovella kori kädessään, nostaen kulmiaan.

"Miksi?"

"Tämä on tavallinen käytäntö vankiloissa, poika. Meidän täytyy varmistaa, ettet ole tuonut tänne mukanasi aseita tai muita kiellettyjä aineita", selitti toinen poliisi, joka istui tuolilla huoneen nurkassa.

Huone oli valoisa, mutta tyhjä. Katsoin ympärilleni hajamielisesti. "Ai..."

"Tässä vankilassa kaikilla on käytössä samanlainen oranssi vankilahaalari", kertoi koria kantava poliisi. Hän näytti minulle korin sisällön; oranssi vankilahaalari ja muita vaatteita. "Haalarin alla käytetään näitä mustia aluspaitoja. Kaikki vangit saavat kolme paria näitä vaatteita, ja ne pestään pari kertaa viikossa."

"Okei", mutisin samalla kun epävarmana liu'utin takkini pois päältäni ja asetin sen penkille. Minua häiritsi, että he eivät edes kääntäneet katsettaan pois. No, sehän oli heidän tehtävänsä.

Ylävartaloni oli hyvin paljaana ja olin jo ymmärtänyt, että vankilat olivat jääkylmiä. Huomasin parantuneen ampumahaavan vatsassani. Aloin avata tennareideni nauhoja. "Entä kengät? Saanko käyttää täällä omiani?"

"Kyllä, mutta jos käytät niitä aseena, saatamme vaihtaa ne tossuihin", penkillä istuva kyttä totesi. "Monia vartijoita ei tosin kiinnosta, jos vangit tappelevat keskenään..."

"Jaa..." mutisin, mutta minua hirvitti asia sisäisesti. Eli jos joku rikollinen hakkaa minut, vartijoita ei kiinnosta?!

Potkin kengät pois ja käännyin puoliksi poispäin poliiseista riisuessani viimeisetkin kankaat iholtani. Kuulin pienen hymähdyksen ovelta.

"Tämähän on kuin jokin ilmainen strip-tease."

Minua kuvotti.

Heitin vaatteet vaatekasaan ja halasin itseäni hauraasti. "Ja mitä nyt?"

Penkillä istunut poliisi asteli eteeni jokin laite kädessään. Tuijotin siihen epäluuloisena. "Älä huoli, tämä on vain metallin paljastin."

Sillä aikaa, kun kyttä tarkasti minut laitteella, toinen poliisi meni vaatteideni läpi.

Katsoin kattoon ja purin huultani. Tämä oli nöyryyttävää.

Kun olimme valmiita, sain vihdoin pukea itseni vankilan tarjoamiin valkoisiin alushousuihin, sekä löysään mustaan aluspaitaan ja oranssiin haalariin. "Meidän vaatekoot ovat niukat. Sä olet alle keskipituinen, joten valitettavasti joudut käyttää noita."

Solmin tennarini nauhat kiinni ja tarkastelin itseäni. Haalarissa oli numero 236, mutta sillä ei varmaan ollut väliä. Minut jätettiin yksin huoneeseen ja jouduin odottamaan ainakin vartin.

Ovi aukesi kolahtaen ja hymyilevä jepari kehotti minua seuraamaan häntä. Tämä poliisi oli lähempänä minun ikääni. Ehkä kolmekymppinen.

"Hopi hopi, Zachary. Mulla on muitakin töitä tehtävänä", mies tokaisi ja työnsi minut pihalle ovesta. Olimme äskettäin olleet vasta sivutalossa, jossa sijaitsi kaiketi kyttien asuintuvat, työtoimistot ja sen semmoiset tilat.

Mutta nyt olimme lähestymässä sitä oikeaa juttua; kalkkoa, kylmää ja betonista vankityrmää.

Rakennus oli melkein U-kirjaimen muotoinen. 'U':n sisällä oli vangeille tarkoitettu piha. Rakennuksen loppupäät yhdistyivät korkealla verkkoaidalla, joka esti vankeja karkaamasta pihalta.

Kyttä avasi etuoven avaimella ja veti minut rajusti sisään olkapäästäni valehymy kasvoillaan. Lähdimme astelemaan peremmälle käytäviä pitkin.