𝚂𝙰𝚅𝙴 𝙼𝙴

𝓽𝔀𝓮𝓷𝓽𝔂 × 𝓽𝓸𝓽𝓾𝓾𝓼

En ikinä pistänyt itselleni herätyskelloa, sillä avasin tatuointiliikkeeni vasta iltapäivällä eikä minun tarvinnut herätä aikaisin.

Yleensä aurinko herätti minut, sillä verhot olivat auki. New Yorkissa yöt olivat niin pimeitä, ettei verhoja oikeastaan edes tarvittu.

Ensimmäinen asia minkä tein joka aamu, oli tupakoiminen parvekkeella. Katselin merelle kaupungin yli samalla hengittäen myrkkyä. Lyhyet hiukset olivat helpot; vihdoin tuuli ei lennättänyt hiuksia naamalleni. Pystyin rauhassa ihastella maisemaa kinastelematta hiusteni kanssa.

Sullouduin takaisin huoneeseeni ja vedin mustan topin päälleni. Aioin mennä katsomaan jos Joshua olisi jo herännyt, sillä oli melkein keskipäivä.

Astelin portaat alas ja heti oikealla sijaitsi Joshuan huone; joka oli aikoinaan ollut Jeanin. Koputin oveen kevyesti ja raotin sitä kurkatakseni sisään. Olin toivottamassa hyvää huomenta, mutta napsautin suuni kiinni nähdessäni, että sängyn oli vallannut kaksi ihmistä eikä yksi.

Astuin sisään huoneeseen ja vedin verhot auki. Se herätti Alexin, joka nukkui Joshuan vierellä kädet pojan ympärillä. Mies hieroi silmiään ja oli aikomassa venytellä, mutta vedin hänet pystyyn paidan kauluksesta.

"Mitä sä teet täällä?" Kysyin nostaen kulmaani. Alexander vetäisi käteni pois kauluksestaan ja tuhahti.

"Älä tee omia johtopäätöksiä liian nopeasti, Christopher! Hän näki painajaisia ja minä vain autoin häntä nukkumaan..."

"Hän näki painajaisia ja tuli pyytämään sinua avukseen?" Kysyin epäluuloisesti ja ristin käteni rinnalleni, vilkaisten samalla Joshuaan joka nukkui kuin vauva.

"Ei, me molemmat tulimme juomaan vettä keittiöön ja hän kertoi nähneensä painajaisia; minä vain tarjouduin auttamaan ja hän suostui", Alexander nosti kätensä ylös puolustelevasti.

"Ja miten sinä autoit häntä? Lähentelemällä häntä?" Nostin kulmaani ystävälleni.

"En!" Alexander pyöräytti silmiään turhautuneena. "Minä vain tarjouduin silittämään Joshuan hiuksia kunnes hän nukahtaisi. Minun oli tarkoitus lähteä sen jälkeen, mutta nukahdin vahingossa. Me kai yön aikana vahingossa aloimme halata toisiamme..."

"Oletko varma?"

Alexander tuhahti äänekkäästi. "Sä olet joskus aivan mahdoton, Christopher. Sä tiedät kyllä että mä rakastan vain naisia. Mä vain olen alkanut nähdä Joshuan kuin pikkuveljenä.
Hän on niin kiltti, ei kukaan voisi vihata häntä. Mun tekojen takana ei ole mitään outoa... luota muhun edes joskus!" Alex pyysi avuttomasti. Hän näytti loukkaantuneelta, ja minusta alkoi tuntua pahalta.

"Anteeksi..." mutisin ja raavin niskaani.

"Sä... tykkäätkö sä Joshuasta?" Alexander kysyi yllättäen, suurin silmin.

"En tiedä... en mä ole aiemmin ajatellut hänestä romanttisella tavalla, mutta ehkä vähitellen olen alkanut nähdä Joshuan sellaisessa valossa..." sopertelin ja katsoin alas maahan.

Alexander hekotti hiljaa ja taputti minua olalle. "Mun pitäisi olla se, joka on huolissaan siitä että sä lähentelisit häntä. Mutta silti, onnea matkaan veli. Musta tuntuu että sun mahdollisuudet on korkeat."

Alex vinkkasi minulle silmäänsä säkenöivästi ja poistui huoneesta. Hän oli parantunut loukkaantuneesta olostaan nopeasti.

Hetken päästä kuulin sängyn suunnalta peiton kahinaa ja unisia äännähtelyjä. Joshua nousi hitaasti istumaan sängyllä ja haukotteli suuresti. Hymyilin pojan sekaisille hiuksille.
Joshua hätkähti nähdessään minut ja huomasin hänen puristavan peittoa käsissään tiukasti.