one kind of a fan||JoelxY/n||

5.Hiton strippariliike

Y/n

Oli enää muutama biisi jäljellä, ja en pysty edes laskemaan montako kertaa Joel oli katsonut minua tai hymyillyt minulle tms. Mutta en tiedä myöskään olenko lopettanut missään vaiheessa itkemistä, onneksi on vedenkestävät meikit...

Nyt oli vuorossa Snake, ja arvatkaa vain odotinko sitä Joelin tiettyä kohtaa, omalla tavalla parrasvaloissa. Ja taas minä huudan tämänkin kipaleen sanat aivan täyttä kurkkua, vaikka nuo yhdet tuossa vieressä tsekkailee vähän väliä minun touhua. Voisi kohta kutsua itseään jo feimiksi nuitten ihmisten katseiden perusteella. All eyes on me. Okei ehkä ei kuitenkaan kaikki katso mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Nyt se tulee. JOELIN KOHTA. Laulan vielä "YOU CAN SHED YOUR SKIN, BUT YOU'RE STILL A" Ja sitten yllätys yllätys alan heti kirkumaan. Ja vielä enemmän kun JOEL VINKKAA MINULLE SILMÄÄNSÄ TUON HITON STRIPPARILIIKKEEN AIKANA?! Joo mitenköhän tämän jälkeen pitäisi pystyä puhumaan. Saatika olla itkunauramatta koko loppu keikkaa. Onhan se nyt hauskaa ja kyllä se Joelkin nauroi tuolle heti jälkeen päin. Ja siis oikeasti, nuo muut bändin jäsenet katsoivat minua samalla ilmeellä kun niko joskus, sen jälkeen kun joku oli heittänyt häntä ruusulla naamaan kesken keikkaa :) If u know u know.(nivalan keikka) Ja sen jälkeen niko tulikin minun eteeni, edelleen pitäen tuon saman ilmeen kasvoillaan. Ja katsoin häntä vain sellaisella "no minkäs tuolle teet" ilmeellä, no koska minkäs sille voisi tehdä että Joel nyt vain on Joel. Saatte itse valita onko hän se Urpo vai Turpo. Joonas varmaan sopisi enemmän siihen Urpon rooliin. Ei siis pahalla, mutta kun puhutaan että "Joonas on Joonas" niin mitäpäs tulee ekana mieleen. Sitä minäkin.
Biisi loppui ja siihen kohtaan tietysti kuului kirkumiset, mutta sittenhän sitä viimeistäänkin jo kaikki itkee kun tulee tämä kohta, WE ARE NO SAINTS, Olli, Joonas, Niko ja Joel menivät Aleksin ja Tommin väliin. Kappaleen alku on liian koskettava jollain tavalla. Ja nyt jo kirjaimellisesti alan parkua. Kaikki kuulevat kun itken siinä. Koska tuossa vaiheessa ei basso paukkaa niin kovaa ettei kuule mitään. Muut fanit alkavat rauhoitella minua ja silitellä selkääni. Aika söpöä. Ja kyllä se vähän auttoikin. Kiitos blind channel fanit, olette rakkaita.
Biisi alkaa, ja kirjaimellisesti tärisen, mutta olin sentään hetkeksi rauhoittunut. Ja keikoillahan ei kyllä rauhaa tarvitakkaan. Vähät tärinästä. Minä vedän nyt täysillä sillä tämä on toisiksi viimeinen biisi.

Nyt on mennyt jo puolet biisistä KARJUEN. En kyllä tiennyt että siihenkin kykenisin. Niko kakkonen. No ei ole kyllä lähellekkään niin ihanan kuulosta. Itse asiassa kyllä ihan hirveän kuuloista. Mutta se nyt vain tuli mieleen

"Heaven or hell you'll be covered in mud,
The end of the rainbow is colored in blood.
Your idols betray you, your heroes will fail you, cause we are no saints, we are no saints, no.
Saints go marching in"

Biisi loppui vielä Nikon karjuntaan ja sitten tuli taas kiljuntaa. Heti kiljumisen loputtua tuli taas se perus vitsi ja Joel sanoi "Noniin hyvää yötä" ja he lähtivät pois, tiesin että he tulisivat kohta takasin ja sitten olisi luvassa sydäntä raastava asia, viimeinen biisi...

Sori vähän tylsä osa mut hei, julkasin kahtena peräkkäisenä päivänä :D Ja nyt saatte päättää että haluutteko seuraavasta pitemmän osan, jossa kestäis kirjotuksessaki vähä pitempään sitte, vai lyhyemmän osan jonka voisin ehkä tehä viel tälle päivälle, mut siinä ei sit ois viel sitä bäkkäri hommaa oikeestaan🙂🙃