one kind of a fan||JoelxY/n||

27."niin kova ikävä...kaikkee"

Niko
Olemme kohta jo perillä studiollamme josta kaikki lähtee sitten takseilla koteihinsa, koska joimme äsken kaljaa sun muuta, ja paljon. Ja erityisesti Joel. Hän joi niin paljon että jopa minä olen huolissani siitä, ja huomaa että se ei ollut pelkän hauskanpidon takia. Tajuan että hänellä on ikävä y/n:ää, mutta en tajunnut että hän oli noin tosissaan heistä kahdesta. Ollikaan ei ole missään parhaassa kunnossa, mutta hän on juhlinut koko ajan vaikkei alussa kunnon kännejä ollutkaan vielä vetänyt. Joel taas oli jo niin kännissä ettei pystynyt puhumaankaan kunnolla kun hän vasta liittyi bilettämiseen mukaan. Todennäköisesti niin kännissä ettei muista edes surunsa lähdettä. Taidan pyytää hänet meille yöksi tänään, ja aamulla odottaisi toinen työni, terapeuttina...

Y/n:än isä
Olin menossa toivottamaan vielä hyvät yöt y/n:älle, kunnes kuulin hänen itkevän. Todella voimakkaasti. En voi vain kävellä pois, mutta nyt pitää vain toivoa että hän pystyy puhumaan minulle.
Kopautan oveen pari kertaa, kunnes itkuisen näköinen lapseni tulee avaamaan oven. Levitän käteni, halauksen merkeissä. Hän suorastaan hyökkää halaukseeni ja antaa tunteiden vain purkautua, ja hyvä niin.

Y/n on jo rauhoittunut sen verran että voisi puhua minulle, en nimittäin vieläkään tiedä mikä hänelle oli tullut. Mutta jos saan sanoa, niin veikkaan että se johtui blind channelista. Mutta en tiedä oliko bäkkärillä, tai kenties keikallakin tapahtunut jotain pahaa? Haluan vain että hän puhuu tunteistaan, minulle ei ole niin väliä haluaako hän kertoa mitä siellä heidän välillään tapahtui. En ollut paikalla joten eihän se minulle kuulu.

"Haluutko sä puhua siitä? Tai siis että miks nyt tuli noin paha tunnevyöry, yleensä sun tunteet ei tietääkseni oo noin vahvasti tullu esille?"

"Ei ne ookkaan, ennen. Mulla vaan on jo niin kova ikävä...kaikkee, kaikkee sitä. Keikkoja, poikia, toisia faneja, nekin oli niin mukavia mulle."

"No se on tosi ymmärrettävää, ja mäkin oon alkanu vähitellen tajuumaan kuinka paljon ne merkitsee sulle. Ja voin sanoo jo itekkin, että siinä on elämä kyseessä."

"No niin kai se on, aika outoo kun ajattelee että mun elämä perustuu kuudesta aikuisesta miehestä, tai oikeestaan apinoitahan ne on." Hän sanoo nauraen.

Nauramme sitten molemmat siinä tuolle hänen sanomalleen jutulle. Alkaa tosiaan selvästikkin väsyttämään...

Noniin sain luvun kirjotettua ja nyt kun pitkästä aikaa laitan sit tähänki tekstiä enkä vaa lyriikoita niin haluun kiittää niin paljon kaikkia niitä jotka lukee mun kirjaa<3
Tosiasiassa kun alotin tän kirjottamisen nii aattelin että jos nyt joinain päivinä tai joinain pikku hetkinä tulis tylsää nii tän kirjan kirjottamisessa ois sit niille päiville ollu tekemistä. Mut lopputuloshan oli se että mä en pystyny olla kirjottamatta tätä, vaikka ei oiskaan motivaatiota. Silti musta vaan tuntu että kun tätä oikeesti alko lukee nii monet, nii mun omatuntoo ois kolkuttanu aivan liikaa jos mä en ois vähintäänki 3 kertaa viikossa julkassu lukua. Vaikka mä olisinki niin pohjalla kun olla voin, nii mä en halua että te joutusitte oottaa vaikka viikkookaan uutta lukua.
Joten iso kiitos niille kaikille ketkä tätä lukee, votee ja laittaa niitä ihania kommentteja<3