one kind of a fan||JoelxY/n||

31."LATUA PERKELE!"

Y/n
"No voi sua, koitahhan nyt selvitä siellä darrastas, ja ens kerralla yritäppä juoda pikkasen vähemmän, okei? Mut mulla menee ihan hyvin, iskä sai kylläki toimia hotellilla terapeuttina mutta eikai siinä. Ja nyt oon tosiaan jo kotona, mut entäs sä? Ootko ihan varma että on oma vessanpönttös mitä oot siellä halinu koko aamun?😂"

Lähetetty. En edes kehtaa lukea enää viestejäni montaa kertaa läpi, päätyisin kuitenkin siihen tulokseen etten lähetä niitä ollenkaan. Joten nyt se on menoa. Ja siis ihan vaan varmistukseksi kannattaa häntäkin muistuttaa katsoakseen ympärilleen. Saaneen muistuttaa, hän on blondi. Hyvännäköinen semmonen. Mutta se nyt ei liittynyt asiaan, oli muuten vaan aika ilmotusluontoinen juttu.

Joel
Olin juuri lähdössä pois vessasta, kun sain uuden viestin y/n:ltä.

"No voi sua, koitahhan nyt selvitä siellä darrastas, ja ens kerralla yritäppä juoda pikkasen vähemmän, okei? Mut mulla menee ihan hyvin, iskä sai kylläki toimia hotellilla terapeuttina mutta eikai siinä. Ja nyt oon tosiaan jo kotona, mut entäs sä? Ootko ihan varma että on oma vessanpönttös mitä oot siellä halinu koko aamun?😂"

Voi raukkaa, hänellä taisi olla aika rankka ilta. Mutta tuo viestin loppu..on itse asiassa ihan hyvä muistutus. En ole tajunnut katsoa ollenkaan ympärilleni, ja jos totta puhutaan, niin tämä ei kyllä näytä vessalleni...

Olen kerännyt rouhkeutta oven avaamiseen tässä pari minuuttia, ja taidan viimein uskaltaa tehdä sen. Menen vessasta ulos ja jään oven eteen hourailemaan ja katselemaan ympärilleni. Aivoni ei kyllä vieläkään oikein toimi, mutta tiedän että jostain tämä paikka on tuttu. Sydämeni hyppää kurkkuun asti ja hyvä ettei vielä suustakin ulos, kun joku rysäyttää viereiseni oven auki.
"LATUA PERKELE!" Tuo huutaa melkein korvaani. Ja tuon äänen tunnistaa muuten kuka vaan, ja sehän oli Niko.
Voitte vaan arvata mitä hän meni tuonne vessaan tekemään. Kuulostipas kaksmieliseltä, mutta siis todennäköisesti kaikki tajusi mitä tarkoitin. Mutta siis, miten helvetissä minä tänne päädyin? Jos minä taksilla menin, niin luuletteko että oikeasti olisin muistanut Nikon osoitteen, kun hyvä jos muistin omaanikaan. Tai siis eihän minulla nyt mitään muistikuvia ole illasta mutta tuskin minä nyt kadullekkaan taksikuskin kyydistä päädyin. Ja tuota taksihommaakaan en muuten muistaisi, mutta se oltiin suunniteltu jo ennen keikkaa. En minä nyt totaallisesti ole muistiani menettänyt.

Yhtäkkiä tuli mieleen että voisi sille
y/n:llekkin vastata. Tästä tukee kyllä hiton noloa, mutta on sitä pahempiakin kännisekoiluja tehty. Nyt vain toivon etten tehnyt mitään tyhmää Nikon kanssa..

"Voi sua, mut hyvä että oli joku jolle puhua! Ja tota..ihan hyvä oli muistuttaa että katon ympärilleni....olin nimittäin jollain ilveellä päätyny Nikolle, eikä mitään muistikuvia että miten. Ja Nikoki juoksi äsken tonne vessaa oksentamaan nii en siltä oo vielä kerenny kysyä. En kylläkään tiiä että auttaisko ollenkaa vaikka kysyisinki.."

Noniin en kyllä kehtaa edes lukea enää. Siis lapsetkin on kyllä nykyään paljon minua fiksumpia. Kyllä vähän myötähäpeä tuli, mutta siihen nyt on jo totuttu.

Koputan kohta vessan oveen kun kuulostaa siltä että ainakin pahin vaihe on mennyt ohi. Nikokin joi eilen paljon, niinkun todella paljon. En edes ala vähättelemään. Joten päätin hakea itselleni ja hänelle särkylääkkeet ja vettä. Ihme kyllä muistin vielä missä ne särkylääkkeet olivat. Ja en tiedä oliko se pelkästään minun syy, vai meidän molempien, mutta Minna oli lähtenyt yöksi jonnekkin kaverillensa ja oli jättänyt jääkaapin oveen lapun missä luki
"selvittäkäähän päänne siellä iha rauhassa, mä lähin yöks nyt muualle ku oli semmosta kunnon kännihuutoo koko yö. Toivottavasti nyt oisitte nukkunu ees vähäse. Nähäänpä sitte päivällä. Rakas oot<3"
Aika suloinen tuo loppu, mutta en halua edes tietää mitä hän on saanut täällä kestää.

Käyn nyt viemässä lääkkeen Nikollekkin, koputan vessan oveen ja tuo avaa mutta heti kun aukaisen oven niin tuo oksentaa, aivan samantien. Ajattelin kysäistä nyt samalla että miten päädyin tänne, ja muistaako hän mitään illasta.
"Kiitos." Niko sanoo kun ojennan veden ja lääkkeen.
"Eipä mitään, mut tota jos saan kysyy, niin miten vitussa mä tänne päädyin?" Kysyin. Niko juo nopeasti vetensä, kun häntä alkaa naurattamaan. Voi vittu, vastaus ei siis voi olla mitään hyvää.

"Nosiis, sä hortoilit tänne aivan umpikännisenä ja heti ku avasin sulle oven nii sä vaa aloit itkemään ja mumisemaan jotai että "Vie mut takas sinne keikkapaikalle, ehkä y/n on vielä siellä" mutta siis paljon paljon kännisemmän kuulosena. Sit mä jouduin jotenki rauhottelee sua tos sohvalla Minnan kanssa, mut eihän siitä mun osalta tullu yhtää mitää ku olin itekki ihan kännissä, mut Minna sit vissiin sai sut jotenki rauhottumaan ja me alettiin sit vetää jotain karaokee tolla telkkarilla ja ööh taidettiin vähä huudella tosta parvekkeelta." Niko vastasi. Voi Jeesus kristus sentään. Kyllä voin kuvitella mitä naapurit ajatteli...

Nonniin, sain nyt VIHDOIN JA VIIMEIN intoa kirjottaa taas, ja koska mulla nyt oli niin pitkä tauko nii aattelin että kirjotan vähän pitemmän osan :)