one kind of a fan||JoelxY/n||

9.painimatseja

                  Vuoden vika osa!!

Joel
Niko nosti y/n:än ylös lattialta, johon olin hänet vähän liian voimakkaasti tönäissyt. Tai no eihän se ollut alunperinkään ajatus tönäistä häntä sohvalta alas. Vain silleen leikkimielisesti, kun kehtasikin nauraa minulle. Olimme nauraneet kuukauden naurut ehkä puolen tunnin aikana, ja nyt kyllä tuntui mahassa.

Aloin nyt vasta miettimään, että voisinko oikeasti olla y/n:än kaveri? Enhän minä kehtaa ruveta kyselemään tässä hirveästi kaikkea, mutta jos nyt tietäisi missäpäin tämä asuu niin ehkä voisin nähdä hänet toisenkin kerran. Mutta kehtaanko kysyä missä hän asuu. Vähän creepyä. Varsinkin kun en tiedä edes tämän ikää. No mutta hei. Olen varma että nuo muut ovat innokkaita kyselemään, että jos lähtisin vaikka "käymään vessassa" ei minulla oikeasti ollut hätä, varmaan kusin jo housuuni tuossa nauraessa. Mutta eivät he nyt uskalla mitään kysellä kun minä olen tässä, ja kyllä olemme sen verran pitkään jo tuntenut että nuo tietävät että estelisin heitä kysymästä paljoa.

"Joo tyypit mun pitää kyl käydä nyt kusella" sanoin ja nousin ylös, huomasin kuitenkin y/n:än katsovan minua huolestuneella ilmeellä.
"Pärjääks sä, vai pitääks sut ottaa mukaan?" Kuiskasin tuolle. Hänestä muuttui punainen kuin tomaatti, mutta en sanonut mitään siitä. Seisoin hänen edessään niin jätkätkään tuskin näkivät sitä.
"E-ei tarvii, pärjään ihan yksinki, täällä.." hän vastasi vähän nolostuneena.

Y/n
Joel lähti vessaan ja minä näytän yhtä punaiselta kuin kuin..kuin....no en nyt tiedä mutta ihan helvetin punaiselta ja tarvitseeko edes kahta kertaa arvata miksi. Tuijotan vain lattiaa tukka naamalla etteivät muut huomaisi mutta mitäpä minä taas oletin...

"Uuuuuuu punastuko joku vähän" Niko päätti sanoa. Tulee kyllä katumaan tuota vielä. Nyt tulee painimatsi, aikuisen miehen kanssa. Nohh, ei ole eka kerta kun painin joten ehkä minä selviän.

"HERRANJESTAS ETTÄ SÄ OOT VAHVA MINKÄ IKÄNEN SÄ EES OOT??!!" Niko kysyy ihmeissään, kun on häviöllä.
"Kolmetoista" sanon viekas hymy naamallani. Voin jo nähdä tuon järkytyksen Nikon naamasta. Mutta ikähän on vain numero, eikös? Kyllä se tässä tilanteessa näköjään on, koska rökitin kyllä helposti tuon. Hän näyttää kyllä ihan kuolleelta nyt tuossa sohvalla.
"Nii, että varokki mitä sanot." Uhkailen Nikoa ylpeänä voitostani, ja vielä maailman levein hymy naamallani.

"Älä nyt vedä muaki painitappeluun, mut nyt ku Joel ei oo täällä nii voit kertoo et, tykkääks siitä?" Aleksi kysyy hiljaisella äänellä. Ei liian hiljaisella kuitenkaan, kun huomaa että kaikki alkaa kerääntymään sohvien luokse.

"Helvetti Ale, en nyt kyllä tiiä selviitkö ilman painiottelua." Aleksi nousee sohvalta ja alkaa juoksemaan pois päin. Tottahan toki minä lähdin perään.

Nonii jos nyt ei ihan nii jännittävä lopetus ois :D ja sori ku ei oo vähää aikaan tullu uutta osaa kun on ollu vähä kiireitä mut hei, vuoden vika osa🥳
Toivotan nyt teille kaikille onnellista uutta vuotta ja muistakaahan sitte kattoo blind channelin uuden vuoden esitys ja bilettää😎