one kind of a fan||JoelxY/n||

37. tuttu ja turvallinen..♡

Olli
Olin mennyt treenikselle Joonaksen ja Aleksin kanssa. Krapulassa. Miksikö? Ei hajuakaan. Ehkä halusin seuraa, ehkä en, mutta minulla oli ihan saakelin tylsää joten uskokaa tai älkää kuuntelen mielummin tuota Porkon ulinaa kun oman asunnon tyhjyyttä. Kyllähän se saattoi vähän hermoilla käydä mutta minkäs voit, niin se tekee aina.

Y/n oli näköjään vastannut minulle, miten hän jaksaa aina olla niin positiivinen, vaikka minä vain valitan kaikesta. Hymyilen hänen viestille, joka taisi olla virhe nyt kun miettii kenen seurassa olen. Noista kahdesta ensin blondi huomasi hymyilyni ja kirjaimellisesti juoksi katsomaan minun puhelintani ja toinen heistä huomasi tietenkin kun yksi rymistelee luokseni kun joku saatanan sonnilauma, joten arvatkaa vaan ryntäsikö tuokin silloin ihan kiinni. Ja taas sitä mennään...krapulassa tämmöisten selittely ei kyllä ole mitään ihan mieluisinta hommaa...

Joel
Tässäpä sitä on tullut seisoskeltua jo, mitäköhän nyt uskaltaisi mennä sanomaan, 10 minuuttia? Voi kun tietäisittekin kuinka monta kertaa olen meinannut koputtaa. Eikä tässä ole suorastaan voinut edes saatana hengittää kun senkin kuulisi tuonne hänen huoneeseen. Tekisi mieli hyppiä kattoon asti mutta arvatkaapa vaan että jos hengityskin vittu kuuluu tuonne, niin että kuuluko hyppiminenkin? No siis ei vittu tietenkään. Saatana. Ja sitten kaiken lisäksi alan kuulemaan askeleita, jotka tulevat kohti. Ehkä tuo saatanan huutaminen mielessä oikeasti auttoi. Tule vaan hakemaan minut pois täältä...Kunnes tajuan että this is the real fuckin world ei se mikään saatana ole kun tuon yhen faija ja miettikää mitä se ajattelisi kun näkisi minut vieläkin tässä oven edessä torottamassa, "Joo terve päivää tässä vähän aamujumppaa vetelen ennenku pystyy koputtaa ku muute katoo repee lihakset" saatana.
Päätän vain että fuck it näillä sekunneilla on pakko toimia, hyvä että edes koputin enkä vain rynninyt sisälle. Tuo avaa oven ja päästää- tai siis päästin itse itseni sisälle, mutta kyllähän tässä jo tuttuja ollaan, sisälle olisin päässyt kuitenkin.

Y/n
Joku koputti äsken oveeni, ja tietenkin ajattelin sen olevan isäni koska no siis, kuka muukaan se olisi voinut olla? Avasin tietenkin oven ja luulin että sieltä hyökkäsi joku saatanan leijona päälle. En tiennyt että sekunnissa voi tapahtua näin paljon...tuo, joku, laittoi oven kiinni ja halasi minua. En ollut edes nähnyt kuka tuo on, mutta olen varma että tätä ihmistä olen halannut ennenkin. Voiko se...Ei se voi olla. Ei voi. Mutta hali tuntuu niin tutulta ja turvalliselta etten halua edes päästää irti tietääkseni varmasti kuka tuo on. Hali kuitenkin loppui ihan liian lyhyeen kun tuo päästää irti. Katson ylöspäin koska tämä 'joku' oli huomattavasti pidempi kuin minä. Sitten nään sen.
Sen ihanan tutun hymyn ja ne säihkyvät siniset iloitsevat silmät.

Okei, mut vaan og lukijat muistaa ton vikan lauseen, ja ei välttis nekään koska siis tuohan on ihan ekasta luvusta, personal fav. Siinä luvussa vaan oli sitä jotain. Joten kehotan että jos sä jotain täällä teet ennenku oot sitä lukenu, nii olis jo lukemassa??🤨(otsikkoki matchaa😘)

Ainiin ja en muuten tiiä että mitä hittoa täällä tapahtuu, niinku hear me out...legit kahen tai kolmen päivän aikana, joel vastas mun kommenttiin(myötähäpeä), sain bad idea hupparin, sain vielä ekan oman sähkökitaran, ja joku tuntematon lupas lähettää mulle joelilta videoterveisiä....wth. Ja siis nytte ku tapahtuu näin paljon hienoja juttuja, nii mähän vittu legit kuolen seuraavaks. Että hei hei ja hyvästit veikkoseni oli kiva..öö kirjoitella. Toivotaan että näin ei kuitenkaan käy :) onpa outoo sanoo ettei toivos kuolevansa...😀