one kind of a fan||JoelxY/n||

28. "Instagram dire auki"

Y/n
Siinä minä taas olin. Yksin, 3 yöllä puhelin käsissäni, hotellihuoneen sängyn reunalla istumassa. Instagram dire auki, arvaa vaan kenelle olin kirjoittamassa. Tai kelle yritin kirjoittaa. Ei siitä tullut mitään muuta kuin yksinkertaisesti itkua. Montakohan kertaa olin jo kirjoittanut parinkin sadan sanan pituisen tekstin mutta poistanut lopulta kaiken. En vain pysty siihen, se kuulostaa niin tyhmältä ja liian deepiltä. En voi ottaa itseäni tosissaan jos kirjoitan hänelle jotain semmoista. Paljon helpompi se oli sanoa face to face. Ja onkohan hän edes hereillä? Jos ei niin kadun kuitenkin viestin lähettämistä jos hän vasta aamulla vastaa. Mutta toisaalta hän ei varmaan edes nuku. Niinkun ollenkaan. Siltä se monesti vaikuttaa. Paitsi että hän kyllä aika varmasti veti umpikännit joten on myös mahdollista että hän on sammunut. Voi perse että tämä on vaikeaa.

Nyt vain yksinkertaisesti laitan hänelle jonkun lyhyen perus kysymyksen niinkuin vaikka "miten menee?" Tai "ootko vielä hereillä?" Joo noniin olen sentään päättänyt että viesti on lyhyt, mutta sitten pitäisi päättää vielä että mitä laitan hänelle. Jos sanoisin että on jo ikävä niin nauraisiko hän minulle ruudun toisella puolella ja ajattelisi minua maailman lapsellisimpana ihmisenä. Todennäköisesti. Voi vittu että osaankin yliajatella. Nyt vain laitan jotain enkä ajattele sitä sen enempää.

Noin, sinne meni. No ei oikeasti, en tee sitä vielä, se kuitenkin vaikuttaisi liian pikaiselta. Mutta nyt pitäisi varmaan nukkua, ja siis eihän se onnistu. Hotellit on omalla tavallaan ihan hiton ahdistavia, tai ei aina mutta juuri nyt on ainakin. Haluan pois täältä, jonnekkin muualle kuin kotiin toisaalta. Jos asuisin helsingissä niin olisin iloinen kotiin päästessäni kun tietäisin että Joel, ja tietysti muutkin, eivät asuisi yhtään niin kaukana minusta. Muttakun eihän se tietenkään niin voi mennä kun minä asun tuolla hevonperseen haltiametsässä elättämässä itseni jollain vitun marjoilla. No en ehkä sentään mutta ymmärrätte pointin.

Joel
Kännitilani ei ole enää pahimmillaan, sillä tasolla että muistini kuitenkin pelaa taas. Ja muistilla tarkoitan viime illan muistoja. En voisi muuta miettiäkkään. Nyt istun vain kotonani, sohvalla, puhelin kädessä. En tiedä mitä tekisin mutta en pysty nukkumaan. Olin selannut tiktokkia jo ihan tarpeeksi, tuli vähän liikaakin edittejä omasta pärstästä vastaan, niin en nyt jaksanut enää sitä katsella. Päätin siirtyä instagramiin ja siinä vaiheessa iski idealla. Voisin laittaa y/n:älle viestiä. Vai...onko liian aikaista sille? Elämän vaikeita päätöksiä. Liian vaikeita. Haluan kuitenkin vaikuttaa siltä etten olisi ihan yli-innostunut, vaikka kyllähän minä tosiasiassa olin. Ei mutta olisiko se sitten esittämistä? Ei jumalauta Hokka koita nyt päättää!!

"Ois paratiisi meillä täällä näin, jos vain elettäisiin aina lähekkäin."

Yksinäisen keijun tarina
~Chisu~

No nyt en kyllä yksinkertasesti vaan keksi mitä kirjottasin :)