one kind of a fan||JoelxY/n||

42. Ei pelkkää ystävyyttä, muttei myöskään romanssia.

Y/n
Kesken minun tunteilu hetkeni, jolloin en keskittynyt joiden muiden puheisiin niin erityisen paljon, vaan enemmänkin omiin tunteisiini, huomasin kuitenkin että puhe loppui. Olin vähällä saada jonkun kohtauksen kun tajuan että joku kävelee minua kohti, olinhan minä kuitenkin salakuunnellut ja vielä tälläkin hetkellä itken. Pyyhin kyyneleet äkkiä ja säntään hiljaa oveni eteen, esittäen sitten että olisin juuri tulossa sieltä pois. Toivottavasti naamani ei ole ihan punainen ja itkuisen näköinen..

Nään kun Joel kävelee nurkan takaa katse maassa, sen verran kuitenkin näin että hän hymyili. Hän ei huomaa edes minua kun vaivalloisesti esitän tässä häntä varten että olisin ollut huoneessani ja vasta nyt tulisin sieltä pois. Turhaan minäkin taas tällaisia säädin..

"Siinähän sä oot, minne hittoon sä olit hävinny??" Esitin muka niin tietämättömänä.
"Mä juttelin vähän niitä sun näitä vanhempies kanssa."
"Voi helvetti nyt...en haluu ees tietää." Huokaisin ja lähdin huoneeseeni päin Joel perässäni. Minustahan voisi perkele vaikka näyttelijä tulla tällä menolla. Ja ei hänellä nyt muutakaan vaihtoehtoa ole kuin uskoa tuo, kuka ei uskoisi!

Istahdamme sängylleni ja olemme molemmat vain hiljaa. Loppui vähän tekemiset kesken, onhan kellokin siis varmaan lähemmäs 2 yöllä mutta kuitenkin.
"Moneltako sä meet yleensä nukkumaan?" Kysyn Joelilta tiedostaen hänen uniongelmansa. Ei sillä että minulla olisi hajuakaan millaisia ne ovat mutta kannattaa nyt varmaan mennä hänen unirytmin mukaan, jos hänellä nyt sellaista edes on...kunhan hän vain saisi ollenkaan nukuttua.

"No se nyt vaihtelee tosi paljon, mut ehkä 3-5 aikoihin, elä ota mallia." Joel naureskelee, mutta minkäs sille voi jos on itselläkin aika paska unirytmi...

"No sinäpä saat sitte päättää että millo mennää nukkumaan, mulle käy vaikkei nukuttas ollenkaan, mut koitetaan nyt silti nukkua, sul ei kohta aivot toimi ollenkaa jos et saa yhtään unta." Tiedetään kuulostan aika rasittavalta, mutta haluan vain hänen parastaan. Eihän se näin varmaan auta yhtään mitään jos vain sanon, ei se ole minusta kiinni nukkuuko hän vaiko ei.

"Oikeestaan, jos mentäs jo nukkumaan?" Joel ehdottaa.

"Joo kyllähän se käy" sanon vähän ihmetyksissäni, tuli nimittäin aika puskista. Olin varma ettei oltaisi oikeasti nukuttu tippaakaan.

Vaihdoin parhaillani yökkäriä päälle kun Joel oli pesemässä hampaitansa, päätimme että teemme molemmat nämä vuorotellen. Ihan siitä syystä että olemme kuitenkin ensimmäistä kertaa vapaa ajalla kahdestaan, ja yötä, en tiedä olisihan se nyt varmaan akward. Ei sillä että siinä nyt vierestä tuijottaisi mutta silti, kyllä te tiedätte. Ja kerkesin onneksi vaihtaa yöpuvun kun Joel tuli huoneeseeni takaisin. Ei jaksettu edes patjaa hakea joten nukutaan vain vierekkäin, eri asiahan se olisi jos en omistaisi parisänkyä, mutta jos sellainen on niin miksi sitä toista puolta sängystä ei voisi käyttää? Ei, miksi teen tästä niin outoa, normaali asioita! Mutta hän on silti idolini, ja, kai minä vaan pelkään että jos joku fani saisi tietää tästä..ei siitä mitään hyvää koituisi. En ole semmoista tyyppiä joka leuhkisi asioilla, ei ole minun juttuni. Onhan se hienoa että on ihan ikiomia hienoja juttuja meneillään, mutta tämä jotenkin tuntuu siltä että olisi tavallaan kiva jos kaikki fanit saisivat kokea saman. Mutta samalla toivon että minä olisin silti se spesiaali, ja voi kuinka outoa se onkaan, niin linusta tuntuu että jos tuo olisi totta, että kaikki muutkin fanit kokisivat tämän, niin minä olisin silti hänelle, se. Ei tärkein, mutta...en tiedä onko sille edes sanaa, en kuvailisi sitä myöskään sanalla "merkittävin". Ei, kuin kaikki olisivat tasa-arvoisia, mutta minulla olisi silti vain joku vakituinen paikka. Siltä se tuntuu. Ja voin sanoa, se on aika todella mahtava tunne. Se että tietää edes omassa päässään että pystyn ajattelemaan niin, vaikkei se totta olisi niin pystyn kuvittelemaan niin ilman mitään mutkia matkalla. En ole varmastikkaan elämäni aikana tuntenut mitään näin vahvaa.

Ei pelkkää ystävyyttä, muttei myöskään romanssia. Ei bromanssiakaan, vaikka se lähellä tätä meidän tilannetta onkin.

Joo tuota mitäs tässä, millonka viimeks oon ees kirjottanu...herttileijaa...
Oon jotenki ollu vaa viimeset viikot ihan keikkahuumassa, ja ihmiset,
I am happy to announce that Joel näytti mulle SYDÄNTÄ keikalla🙏ja nyt oon kyllä jotenki iha uudella tuntemattomalla tavalla ikävöiny joelia, tää on vaan ihan uus tunne ja tää on jo mullekki liian vaikee selittää💀👍