one kind of a fan||JoelxY/n||

22."hän on kuin alkoholi"

               ||Timeskip 30 min||

Y/n
Painit olivat loppu ja kaikki olivat rauhoittuneet vähäsen, mutta tiesin että kohta pitää lähteä ja jättää kaikki tämä. Ei tämä saa loppua näin. Pelottaa, pelottaa enemmän kuin voin edes kuvitella. En pärjää yksin. Joel on vain niin ihana elämänpelastaja ja nytkö hänestä pitäisi luopua?

"Hei Joel...saanko mä kertoo mun kotiosotteen sulle? Ihan vaan siis, jos joskus sattusit käymään jossain lähellä."

"Y/n..me nähään kyllä vielä, usko pois. Emmä sua näin helpolla päästä. Sä oot spesiaali. Sussa on sitä jotain, mitä mä tarviin mun elämään. Joten jos nyt päätät kertoo sun osotteen, niin saattaapa olla että käyn piipahtamassa vaik en lähellä ois käymässäkään. Ja saatan piipahtaa vähän pitemmänki aikaa jos sulle sopii."

Outo ihana tunne valtaa kehoni. Kirjaimellisesti hymyilen leveää hammashymyä jota yritän peittää puremalla huulta, ja samalla tunnen kuinka kyyneleitä valuu poskiani pitkin. Painan pääni Joelia vasten, samalla halaten tätä ja sanon "Joel, sä oot ihana."
Tuo naurahtaa ja ottaa minut sitten kunnon halaukseen.

Joel
Tiesin että lähtöömme olisi enää noin vartti, ja se harmitti aivan järkyttävän paljon. Tällä kertaa se ei ollut vain siksi että keikka oli ohi, vaan myös koska tapasin ihanan ihmisen, ihanan fanin. Hän on niin todellinen, ei esitä, kertoo tunteensa, myöskin näyttää ne. Tiedän että hän on vain 13, mutta hän on niin erilainen, hyvällä tavalla. Tarvitsen tuollaisen ystävän elämääni, ja voin luvata ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi kun näämme.

Tuo sylissäni kiehnäävä pikku halinalle saisi kohta tietää huonot uutiset, huono juttu että minä tiedän niistä jo...

"Joel mä tiedän kyllä että te lähette ehkä 5 minuutin sisään. Teijän ei erikseen tarvii kertoo mulle niitä huonoja uutisia, mä en haluu kuulla niitä." Hän sanoo. Voi raukkaa, hän on selvästi rikki, niinkuin minäkin. Hänellä on vain erityinen taito näyttää tunteensa niin ettei kuitenkaan edes puhu niistä. Olen vain yksinkertaisen lumoutunut tuon pikku ihmisen kaikkiin tapoihin, oikeasti kaikkiin. Tiedän ettei kukaan ole täydellinen, ei kukaan, mutta hän on kuin alkoholi minulle jo tässä vaiheessa. Ei sillä että joisin häntä, herranjestas...mutta olen addiktoitunut. Ja tuo ei tarkoittanut että olisin alkoholisti, älkää nyt ymmärtäkö väärin.

Joo gn hyvä etten nukahtanu tätä kirjottaessa. Ei mulla muuta toivottavasti ette kuole seuraavassa luvussa...anteeks jo valmiiks, tapan varmaa itteniki sillä😭🤚