99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 4

D A I S Y

Joku kutitti nenääni todella paljon, mutta en jaksanut nostaa kättäni ja raapia nenääni. Mutta pian kuitenkin kyllästyin siihen ja avasin silmäni.

Kiharaiset hiukset ainut asia joka minua häiritsi. Nostin kättäni ja raavin nenääni ja yritin muistaa mitä eilen tapahtui ja kenen kaulaa vasten minä oikein nojasin.

"Mm", matala ääni mumisi vieressäni. Vetäydyin hiukan kauemmas ihmisestä jotta voisin katsoa kuka se mahtoi olla. Ashtonin suklaan ruskeat silmät olivat auki ja katsoivat minua unisena.

Vetäydyin heti pois Ashtonista ja kävin seisomaan lattialle aivan sängyn viereen.

"Mitä helvettiä?" huudahdin, laittaen paitani hihat kunnolla ranteitteni suojaksi.

"Ei kiroilua nuori neiti", Ashton mumisi väsyneenä ja laittoi kätensä tyynyni ympärille ja halasi sitä.

"Miksi sinä halasit minua äsken? Mitä tapahtui?" kysyin ja tuijotin häntä.

"Me nukahdimme", Ashton sanoi äkisti hyvin paljon pirteämmän kuuloisena. "Sinä näit sitä painajaista mistä Mrs. Briggs mainitsi ja minä tulin sitten varmistamaan oletko sinä kunnossa ja sitten me nukahdimme."

"Kuuntele", minä aloitin. "Sinä voit yrittää, mutta minä en lankea tuohon."

"Yrittää mitä?"

"En mä ole tyhmä Ashton. Enkä ole kertomassa sinulle mitään, joten voit yhtä hyvin vain luovuttaa."

Ashton nousi seisomaan näyttäen melkeimpä loukkaantuneelle sanoistani eikä tiennyt kuinka niihin vastata. Hän voi yrittää kaikkensa. Minä olen viisaampi kuin hän luuli eikä hänen temppunsa tule toimimaan minuun.

Hän kuitenkin jättää minut jossain vaiheessa.

***

Ruokapöydässä minä tuijotin vain säälivästi lautasellani olevaa pannukakkua joita Ashton oli tehnyt minulle ja pojille. En todellakaan ollut ajatella syödä sitä.

"Oletko kunnossa?" Calum kysyi palauttaen minut takaisin nykyhetkeen.

Katsoin hiukan säikähtäneenä poikaan ja vastasin: "Juu, miksi?"

"Sinä et ole syönyt yhtään mitään", Luke sanoi liittyen keskusteluun. "Ja me muut olemme jo melkein syöneet."

"Oh.. niin. Sori olen vain tosi väsynyt." Minä valehtelin nostaen haarukan käteeni ja otin pienen palan pannukakusta haarukkaani

Minä vain tuijotin sitä, sillä en haluaisi syödä sitä.

Älä tee sitä.

Ethän halua tulla yhtään läskimmäksi, vai?

Oikeesti Daisy, keksi joku hyvä selitys niin sinun ei tarvitse syödä sitä. Sinä et tarvitse tuota.

Kuljetin haarukan huulilleni ja melkein yökkäsin ällötyksestä. Pureskelin pannukakkua ja sitten onnistuin jopa nielaisemaan sen, jo silloin katuen päätöstäni syödä se. God, olen jo valmiiksi todella lihava, enkä tarvitse enää yhtään lisää läskiä itseeni.

"Oletko kunnossa?" Ashton kysyi.

"Mm.."

Söin vielä muutaman palan näyttäen pojille feikatun hymyni.

Luke ja Michael vaihtoivat oudoksuvat katseet ja näyttivät puhuvan silmillään, mutta se ei kuitenkaan kiinnostanut minua.

Kuusi palaa pannukakkua sain syötyä, kunnes en voinut syödä enää yhtään enempää. Minä olin liian vihainen itselleni tuokin määrän syömisestä.

"V-voisinko lähteä pöydästä?" kysyin muilta.

Ashton nyökkäsi ja kaikki katsoivat perääni kun juoksin yläkertaan. En ehtinyt edes huoneeseeni kun purskahdin itkuun.

Miksi söit sen?

Tyhmä tyttö, katso nyt kuinka lihava olet.

Näytät ihan sialta.

Yök!

Kiirehdin huoneeseeni sulkien oven kiinni ja valuen sitä pitkin istumaan lattialle. Itkin käsiäni vasten, ällötyksen ja surullisuuden aallon kohdatessa minut.

***VIILTELY VAROITUS*** *** VIILTELY VAROITUS***

Etsin matkalaukkuni ja avasin sen etsien helpotusta itselleni. Avasin yhden salataskun josta löysin kaksi kiiltävää terää.

***

A S H T O N

"Hän käyttäytyi oudosti. Taas", Calum sanoi.

"Minä luulen, että hänellä on syömishäiriö", Michael lisäsi.

"Minäkin", Luke ilmestyi mukaan keskusteluun.

"Älkää nyt pojat", ravistelin päätäni ja keräsin lautasemme. "Taas kerran; hän on uudessä paikassa ja on varmasti hermostunut joten hänen on varmaan vaikea syödä sen takia. Odotetaan nyt niin kauan, kunnes olemme varmoja asiasta."

"Mitä, pitäisiko meidän odottaa niin kauan, kunnes hän ei pääse edes seisomaan itse?" Michael sihahti.

"Sh, Daisy saattaa kuulla", minä kuiskasin. "Tarkoitin, että annetaan hänelle muutama päivä aikaa."

Kaikki kolme poikaa katsoivat hetken toisiaan, kunnes myöntyivät.

Minä menin Daisyn huoneen ovelle ja koputin siihen. Hetkeä myöhemmin Daisy avasi sen minulle. Hänen silmänsä näyttivät hiukan turvonneille ja punaisille, mutta en taaskaan jaksanut ajatella sitä sen tarkempaan.

"Onko sinulla puhelinta?" kysyin häneltä.

"Ei, Mrs. Briggsillä ei ollut varaa maksaa kaikkien vanhempien tyttöjen puhelinlaskuja", hän vastasi.

"Okei. Me menemme shoppailemaan tänään."

"Näin pian?"

"Olen varma, että tulet jäämään tänne", sanoin ja annoin tytölle pienen hymyn. "Valmistaudu lähtöön, kiddo. Lähdemme tunnin päästä."

Hän nyökkäsi vastaukseksi.

"Ei minä varasin suihkun ensin!" kiirehti Michael juosten ohitseni.

"Ei!" Calum huusi juosten Michaelin perään. He kaksi päätyvätkin painimaan lattialle, sillä aikaa kun Luke rauhallisesti ohitti heidät ihan kuin ei mitään olisi tapahtumassa.

Käännyin nähden Daisyn joka hymyili ja nauroi hiljaa pojille. Mutta kun hän huomasin minut hän leikisti yskäisi ja vaihtoi hymynsä perus ilmeeseensä.

Pyöräytin silmiäni tuolle ja kävelin takaisin omaan huoneeseeni vielä kerran vilkaisten tuota nuorta tyttöä ja kahta lattialla painivaa idioottia ennenkuin suljin huoneeni oven.