99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 21

D A I S Y

Minä nappasin puhelimeni ja laitoin takin päälleni. Ulos pääseminen oli helppo osuus; kukaan ei huomannut tai välittänyt minusta.

Carter oli siellä myös - auringon lasku oli mennyt jo kauan aikaa sitten, joten olin tekstannut hänelle.

"Hei. Mikä on?" hän kysyi kun näki minut.

"Minun piti päästä pois siitä yksinäisestä huoneesta." Minä pudistin päätäni. Minä istuin alas hänen viereensä rannan reunalle.

"Oh. Vaivaako sinua jokin?" Carter kysyi.

Otin simpukankuoren käteeni ja aloin piirrellä viivoja hiekkaan.

"Se vain, että . . ." minä lopetin, käyden makaamaan selälleni. Tuijotin ylös mustaa taivasta, mikä oli täynnä kimmeltäviä tähtiä. "Olen niin kyllästynyt tähän."

"Mihin?" Carter kävi myös makuulleen ja tuijotti myös tähtiä.

"Elämään", minä huokaisin. "Minusta tuntuu niin yksinäiselle ja sille, että olen menettänyt jotain tärkeää. Niinkuin menetin hänet. Ainoan ilon elämässäni."

"Hän tulee kyllä järkiinsä", Carter kertoi minulle. "kaikki tulee vielä kääntymään hyväksi."

***

Minä suljin oven hiljaa takanani ja kävelin varpaillani huoneeseeni. Sillä ei ollut niinkään väliä; minä olisin voinut, vaikka hyppiä ympäriinsä ja lyödä pannuja yhteen ja huutaa, "Olen taas täällä! Minä livistin pariksi tunniksi ulos, mutta kaikki on hyvin!", mutta sitten Ash huutaisi minulle, koska melusin.

Menin hiljaa takaisin huoneeseeni, hypähtäen kun huomasin Daniellen istuvan sänkyni oikealla reunalla. Kun hän kuuli minun tulleen takaisin hän katsoi ylös puhelimestaan, hänen kasvonsa muuttuen helpottuneen näköisiksi.

Hän katsoi minua ylhäältä alas, katsoen hiekalla päällystettyä kehoani hämmentyneesti.

Juuri kun hän avasi suunsa sanoakseen jotain minä sanoin, "Minä voin selittää." Ja kuljetin käteni sekaisin olevien hiusteni läpi.

Hän nauroi, "Siitä vain."

"Minä kävin katsomassa tähtiä rannalla." Minä kohautin olkiani.

Hän nyökkäsi, sitten taputti viereistään paikkaa. "Tule istumaan."

Pyyhin laiskasti suurimman osan hiekasta pois ja istuin hänen viereensä.

"Miksi karkasit pihalle?" Danielle kysyi minulta.

"Ei sillä ole väliä."

"Kyllä sillä on."

"Okei . . . hyvä on. Minä vihaan tätä huonetta, koska joudun olemaan täällä aivan yksin ja minä vihaan sitä, ja Ashton ei välitä minusta ja hänen tyttöystävänsä on ilkeä ja se on tuhoamassa minut." Minä kuulistin erityisen lapsekkaalta, mutta minua olin liian väsynyt ja kyllästynyt välittääkseni siitä.

"Rehellisesti sanoen", Danielle kikatti. "Minäkin vihaan sitä narttua."

Minä kikatin. "Olen iloinen, että välität. Kukaan pojista ei näytä välittävän."

Hän nyökkäsi. "Joten, kerro minulle mitä täällä on tapahtunut muutamana viimeisenä päivänä."

"Heidi on tehnyt kaikenlaista ja valittanut Ashtonille siitä, joten sen jälkeen hän huusi minulle. Ashton tönäisi minua, minä sain kaverin, olen ollut jumissa tässä huoneessa suurimman osan ajasta ja pojat eivät näytä välittävän minusta", minä huokaisin. "Ja tuon kaiken sinä olet missannut Glee:stä."

Danielle nauroi, heittäen päänsä taaksepäin.

Joku koputti oveen hyvin lujaan. Minä hypähdin, Daniellen ja minun molempien silmät suunnaten kohti ovea. Ovi lensi auki, paljastaen pettyneen näköisen Ashtonin. Heidi pyyhki kasvojaa niinkuin hän itkisi.

"Heidi, mikä on?" Danielle kysyi, ei välittäen siitä, ettei hän edes pidä Heidistä. Se oli juuri mahtavaa Daniellessä; hän välitti kaikista.

Jopa ilkeistä blondeista tyttöystävistä jotka nauttivat 15-vuotiaiden tyttöjen elämän tekemisen helvetiksi.

Heidi niiskautti dramaattisesti. "Älä esitä ettet muka tietäisi!"

Danielle ja minä vaihdoimme hämmentyneitä katseita.

"Miten te kehtasitte puhua Heidistä niin hänen selkänsä takana?" Ashton huudahti.

"Mistä sinä oikein puhut?" minä sopersin.

"Heidi käveli tästä ohi ja kuuli teidän puhuvan pahaa hänestä." Ashton silitteli Heidin selkää hellästi.

"Ja sinä -" hän osoitti Daniellea. "Minä odotin jotain parempaa noin rauhalliselta ihmiseltä kuin sinä."

"Niinkö? No, sitten sinä luulit väärin", Danielle huudahti.

"Wow, jos olisin tiennyt, että sinä ja Daisy olette noin narttuja niin olisin varmistanut, että teidät molemmat jätettäisiin kotiin", Ashton murisi. Heidi katsoi ylös yllättyneenä sitten virnistäen.

Minä pystyin melkein tuntemaan kuinka sydämmeni särkyi.

"Mikä helvetti sinua vaivaa?" Danielle huusi takaisin. "Puhutkin noin omalle tyttärellesi."

"Mitä täällä tapahtuu?" Calum tuli Ashtonin ja Heidin takaa huoneeseen Michael ja Luke perässään.

"Sinun narttu tyttöystäväsi -" Ashton aloitti.

"Mitä helvettiä? Älä sano häntä nartuksi", Calum ja Ashton alkoivat riitelemään. Sitten Luke ja Michael alkoivat myös riidellä heidän kanssaan yrittäessään lopettaa riidan.

Minä päästin muutaman nyyhkäisyn ja työnsin kasvoni käsiini. Riitely muistutti minua vuosista, jolloin isäni sanoi, että halusi minun lähtevän, mutta äitini halusi kuitenkin pitää minut. Pienen hetken hän halusi pitää minut.

"Hei!" Danielle huusi, pelästyttäen minut äkisti. Kaikki äänet loppuivat ja huone oli niin hiljainen, että olisin voinut kuulla neulankin tippuvan.

"Katsokaa mitä te teitte." Danielle alkoi silittää selkääni.

Minä katsoin ylös, silmäni tavaten Ashtonin. Hänen silmänsä olivat hetken pehmeät, mutta muuttuivat kuitenkin pian jääkylmiksi.

Nyt kaikki tappelivat. Paitsi Danielle. Jäljellä olimme vain me kaksi vastaan maailma.

****

Mitäs ootte mieltä?