99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 26

DAISY

"Herätkää!" Ääni huusi juuri ennenkuin joku hyppäsi päälleni. Tulin säkäytetyksi hereille Ashtonin kanssa.

"Au!" Kiljahdin kivusta kun päälläni makaava henkilö tökkäisi kyynerpäänsä kylkeeni. Lisää kehoja hyppi minun ja Ashtonin päälle.

Kurkistin peiton alta nähdäkseni kuinka Michael, Calum ja Luke hyppivät sängylle.

"Ei. Menkää pois", Ashton valitti vetäen minut takaisin rintaansa vasten.

"Mutta, me olemme menossa Vegasiin tänään. Ashton, ala tulla", Luke valitti ravistellen samalla Ashtonia pitääkseen hänet hereillä.

"Okei, okei. Menkää nyt pois!" Ashton hätisti blondin pois luotaan. Ne kolme poikaa kikattivat ja samalla kömpelösti kiiruhtivat pois huoneesta.

"Olemmeko menossa Vegasiin?" Ääneni kuului vaimeasti Ashtonin kaulaa vasten.

"Mhm", hän nyökkäsi. "Menehän nyt suihkuun."

Vinkaisin ja pyörähdin pois sängyltä laskeutuen jaloilleni. Repäisin punaisen flanellin Ashtonin huoneen tuolin päältä ja lähdin huoneeseeni, keräämään vaatteitani ja muita tarpeitani. Sen jälkeen menin suihkuun.

Suihkun jälkeen pukeuduin tavan mustaan T-paitaan (Ashtonin punainen flanelli oli kieduttuna vyötärölleni) ja mustat pillifarkut. Föönaamisen sijaan päätin antaa hiusteni kuivua normaalisti, sitten harjaten hampaani. Törmäsin Lukeen poistuessani kylpyhuoneesta.

"Tuoksut hyvälle", Luke sanoi nuuhkaissen hiuksiani samalla halaten minua.

"No, kävin juuri suihkussa", minä naurahdin halaten häntä takaisin. Hän vetäytyi pois halauksesta ja lähti keittiöön.

Ashton tuli pois huoneestaan mennäkseen suihkuun, kasa puhtaita vaatteita käsissään. Menin takaisin huoneeseeni pakkaamaan viimeisetkin tavarani matkalaukkuuni. Olin innoissani päästessäni uuteen osavaltioon Yhdysvalloissa.

"Tulehan jo, kiddo!" Ashton huusi minulle jostain päin hotellia.

"Okei!" Huusin takaisin ja otin kiinni matkalaukkuni kahvasta. Avasin oven, valmiina uuteen seikkailuun.

***

"Ashy, voidaako mennä ostoskeskukseen? Mä haluisin niin kovasti mennä sinne", Calum valitti sadatta kertaa.

Me kaikki istuimme hotellin olohuoneessa; Ashton otti kuvia säästä, Michael tekstaili kavereidensa kanssa, Luke söi (niinkuin yleensäkin), Calum valitti tylsyyttään ja minä ja Danielle nettishoppailimme.

"Mutta mä olen väsyny", Ashton valitti takaisin samalla kun otti kuvan palmusta.

"Jooko?" Calum loi Ashtoniin surullisimman koiran pentu ilmeensä. Ashton huokaisi ja antoi periksi.

"Hyvä on. Me menemme ostarille", Ashton marmatti. "Niin kauan kuin se on Daisylle okei."

Katsoi pois söpöstä asusta, jota minä ja Danielle katsoimme kun kuulin oman nimeni. "Niin kauanko kuin Daisy on okei minkä kanssa?" Kysyin hämmentyneenä.

"Hän sanoi että nuu kaua kun sunää oot okuy ostaeille menon kanssa", Luke sanoi suu täynnä voileipäänsä.

"Oh, um, juu toki." Siirsin katseeni takaisin söpöihin asuihin. "Oi, tämä on hieno", minä lisäsin, osoittaen kukka kuvioista mekkoa.

"Ok. Me lähdemme viidessä minuutissa", Ashton ilmoitti.

"Mut en monä ehi siinä ajaf syyä loppuun", Luke valitti taas suu täynnä ruokaa.

"Syö autossa", Ashton vastasi. Viiden minuutin päästä olin ahdettuna Michaelin ja Luken väliin takapenkille.

"Luke, pidä se turpas vïttu kiinni kun syöt", Michael murahti.

"Kielenkäyttö!" Ashton huudahti pelkääjän paikaltaan (Dave ajoi) ja Cal ja Dani istuivat minun, Luken ja Michaelin takana.

"Anteeks. Ei oo mun syy, että Luke märehtii ku lehmä!" Michael ärähti. Luke pyöräytti silmiään ja sulki suunsa.

Me saavuimme viimein ostoskeskukseen, jossa sain viimein hiukan omaa tilaa enkä ollut enää ahdettuna Michaelin ja Luken väliin. Pojat vetivät huppunsa ja aurinkolasinsa päähänsä. Minä ja Dani emme oikeastaan 'peittäneet' itseämme millään tavalla, vaikka sekin saattaisi olla hyvä idea.

Kävelimme ympäriinsä ja ostelimme vähän. Lopulta Michaelille tuli nälkä, joten menimme Panda Expressin ruokajonoon. Minä seisoin Subwayn jonossa Ashtonin kanssa (kumpikaan meistä ei oikein halunnut syödä Panda Expressissä), kun huomasin miehen ja vaimon seisovan meidän edessämme jonossa.

He olivat kääntyneet sivuttain, puhuen samalla, joten näin heidän kasvonsa. Tunsin nuo kasvot liiankin hyvin. Painajaiset vilisivät silmieni edessä. Tunsin kivun pistoksen kun mieleeni tuli kuinka yksinäiselle itseni tunsin kun minut hylättiin. Ei. Tämä ei voinut tapahtua.

Ääneni värisi kun sanoin. "Äiti? Isä?"

Juu siis tässä osaa :) siis kamalaa tänään tajusin että sanoin et viimeek et enne syyslomaa tulee uutta osaa ja nyt on niiku melkee joululoma :/ mutta onneks sain tän nyt sit tänää ees kirjotettua :))