99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 16

D A I S Y

"Hän taitaa herätä", tuttu ääni sanoi.

"Hakekaa joku lääkäri", joku lisäsi.

Jota seurasi: "Selvä!"

Räpyttelin silmiäni monesti, silmäni vähitellen tottuen huoneen kirkkauteen.

"Ash?" Minä kähisin, nähden hänen huolestuneet kasvonsa ylläni. Kurkkuni oli kuiva ja kipeä.

"Sh, sinä olet kunnossa. Me olemme sairaalassa", Ashton sanoi.

En muistanut mitä oli tapahtunut: muistin vain kuinka Auburn näytti minulle arpensa koulun ulkopuolella. Muisto siitä sai minut värisemään.

"Hän juuri värisi", Ashton sanoi. "Oh, God. Missä Cal on?"

"Ashton, minä olen kunnossa", minä voihkaisin, pyyhkien silmääni. "Mitä tapahtui?"

"Sinä kävelit sisään ulko-ovesta ja pyörryit", Luke sanoi, istuen viereeni.

"Ashton meni siitä ihan sekaisin", Michael virnisti. Minä katsahdin Luken takana olevaan poikaan, joka nojasi seinään muutaman askeleen päässä.

"Enkä."

"Ashton, sinä itkit", Luke sanoi.

Ashton katsahti minuun posket punaisina.

Calum tuli takaisin huoneeseen lääkäri perässään. Pojat -kaikkia paitsi Ashiä- pyydettiin lähtemään huoneesta.

"Minkälainen olo sinulla on, Daisy?" lääkäri kysyi, asettaien kupin vettä pöydälle minua varten.

"Väsynyt", minä vastasin, kuullen pienen naurahduksen lääkäriltä, Dr. Madisonilta.

"Niin minä ajattelinkin", hän sanoi, kirjoittaen jotain alas samalla aikaa kun minä join sen kupillisen vettä, yrittäen saada paremman tunteen kurkkuuni. "Pyörryin, koska sinulla oli niin alhaiset ravinneainetasot. Oletko sinä syönyt mitään tänään?"

Pudistin päätäni ei:ksi ja katsahdin Ashtoniin. Hän ei näyttänyt iloiselta vastauksestani.

"Astuisitko vaa'alle", lääkäri sanoi kun lopetin.

Katsoin Ashtonia epävärmana.

"Mene vain, Daisy", hän sanoi. "Kukaan ei aio tuomita sinua", hän jatkoi, ihan kuin lukien ajatukseni ja tietäen täysin mitä ajattelin ja kuinka vastata minulle.

Minä astuin vapisten vaa'alle, haluamatta tietää kuinka paljon painoin. Itsevarmasti työntäen käsilläni lihavaa vatsaani.

"99 pounds (45 kg)" Dr. Madison ilmoitti, tiirastellen punaisia numeroita. Hän puri huultaan ja katsoi papereitaan.

"Kuinka vanha olitkaan, kultaseni?" hän kysyi.

"15", vastasin, huolestuneena katsahtaen Ashtoniin.

"Olet merkittävän alipainoinen", lääkäri sanoi, saaden huomioni.

"Odota, kuinka paljon painoinkaan?" En ollut kuunnellut vastausta, koska olisin halunnut vain itkeä itseinhosta.

"99 pounds (45 kg). Tulen aivan pian takaisin", Dr. Madison sanoi.

Nyökkäsin ja astuin pois vaa'alta. 99 pounds (45 kg).

"Sinä hymyilet", Ashton sanoi. "Mikä helvetti sinussa on vikana? Sinä olet alipainoinen, se ei ole hyvä juttu."

Minä rypistin otsaani hänelle. "Minä olen 99 (45), laiha."

Ashton katsoi minua oudosti. "99 (45) mikä?"

Minä mietin 99 pounds (45 kg), laiha - se oli myös tavoitteeni.

Mutta minusta ei kuitenkaan tunnu laihalle.

Kun lopetin selittämiseni Dr. Madison tuli takaisin. Hän vei Ashtonin huoneen ulkopuolelle puhuakseen hänelle. Varmaan siitä kuinka kuinka minusta saataisiin taas "normaali" painoiseksi.

Minä en aio syödä yhtään enempää. En enää saavutettuani tavoite painoni.

Nuo kaksi lausetta olivat syy miksi minä ja Ashton riitelimme koko automatkamme kotiin.

"Ei, Ashton." Pettymyksen kyyneleet täyttivät silmäni. "Olen saavuttanut tavoite painoni. Minä. . . Minä en halua menettää sitä." Katsoin alas, vihaten sitä tunnetta kun kaikki pojat tuijottivat minua.

Ashton pysäytti auton punaisiin valoihin "Sinä olet täydellinen sellaisena kun olet. Minä vain haluan sinun olevan terve."

Minä katsoin ulos vieressäni olevasta ikkunasta. "Miksi? Minä voin hy -"

"Koska minä välitän sinusta!" Ashton huudahti.

"Ja minä toivon, että sinäkin voisit nähdä sen", hän kuiskasi.

Minä näpersin sormillani, vihaten tuon lauseen jälkeistä vaivaannuttavaa hiljaisuutta. Automatka oli pitkä, ja minä päädyin nukahtamaan Calumia vasten, uneksien päivästä jolloin paras kaverini ei vihaisi minua emmekä minä ja Ashton riideltäisi.

A S H T O N

Pysäytin auton tallon eteen, kääntyen sitten katsomaan taaksepäin nähdäkseni Daisyn. Hänen päänsä oli Calumin olkapäällä.

"Hän nukahti, eikö?" Minä kuiskasin. Calum nyökkäsi, hiljaa naurahtaen. Michael tuhahti ja nousi ylös autosta, pelleillen Luken kanssa samalla kun he kävelivät etuovelle. Minäkin nuosin ylös autosta ja kävelin kävelin taakse avaamaan Daisyn puoleisen oven.

"Ash, minä voin kantaa hänet. Tämä on ollut pitkä päi -"

"Minä voin ottaa hänet, Calum", minä murahdin, ollen hiukan mustasukkainen ja suojeleva. Calum tajusi vihjeen ja nosti vapaan kätensä puollustukseksi.

Minä otin Daisyn syliini juhlavaan tyyliin, hiukan säpsähtäen kun hän kiemusteli. Minä kannoin hänet ylös hänen huoneeseensa.

"Daisy? Herää, kultaseni." Minä laskin hänet sängylleen ja ravistelin häntä. Hänen pitäisi vaihtaa vaatteensa; minä en halunnut hänen outuvan nukkumaan noissa epämukavissa farkuissa.

Hän voihkaisi, väsyneenä katsoen kuinka minä poistuin huoneesta. Minä suljin oven takanani ja menin vaihtamaan omaan pyjamaani, toivoen hänen vaihtavan omiinsa.

Kun menin takaisin hänen huoneeseensa hän oli pyjamassaan ja makasi peiton päällä, ilmeisesti nukkuen. Minä tirskahdin ja vedin peiton hänen päälleen. Minä meinasin kääntyä ja lähteä, kun hän väsyneenä kurotti ja otti paidastani kiinni.

"Minä menen omaan huoneeseeni, kulta", minä kuiskasin.

"Jää", Daisy kuulosti aivan pikku tytölle, joka halusi minun nukkuvan hänen huoneessaan, sillä hän luuli hänen sänkynsä alla olevan hirviöitä. Minä huokaisin ja kävin sängylle Daisyn viereen samalla laittaen valot pois.

Daisy huokaisi ja kieri minu puolelleni sänkyä, nukahtaen uudelleen. Paitsi tälläkertaa puoliksi päälleni.

Hymyilin hänelle ja kevyesti suutelin häntä otsalle. God, minä rakastan häntä. Hän on paras asia mitä minulle on ikinä tapahtunut, eritavalla kuin bändi.

Daisy oli hiukan rikki, mutta minä rakastin häntä silti, kaikki oli siis hyvin. Minä aion auttaa häntä.

Puhelimeni värisi yöpöydällä, herättäen minut. Avasin sen, paljastaen viestin tyttöystävältäni, kysyen Daisystä. Minä unohdin täysin tyttöystäväni, yhtä hirveälle kuin se kuulostaakin niin olen ollut niin kiireinen Daisy auttamisessa viimeaikoina, että olin aivan unohtanut hänet.

Hei, Heidi. Minä selitän kaiken huomenna.

Ja pitkästä aikaa osa :))))) Hyvää kesälomaa kaikille!! ( jos joku osaa paremmin muuttaa poundseja kiloiksi niin saa tuon mun arvion korjata, sillä aika nopeasti päässä sen laskin xD)