99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 37

D A I S Y

"Mä voitan!"

"Etkä voita!"

"Ha! Voitin!"

"Vain koska huijasit."

"Enkä huijannut."

"Huijasitpas."

"Noniin te kaksi", Ashton keskeytti pienen kinan Jacobin ja Michaelin välillä.

"Sano Michaelille että hän huijasi!" Jacob hamuillen otti ohjainta irti ranteestaan ja heitti sen Calumille.

"Miten Just Dancessa voi huijata?" Michael kysyi, heittäen Wii ohjaimensa Lukelle.

"En tiedä, mutta sinä silti huijasit", Jacob tömisteli luokseni ja kävi viereeni istumaan, esittäen itkevänsä olkapäätäni vasten. Michael laittoi kätensä puuskaan ja istahti Ashtonin viereen, katsoen suuttuneesti Jacobia niin kuin 5-vuotias.

Sen jälkeen kun Ashton löysi minut ja Jacobin nukkumasta sängyssäni, hän piti minulle "sen keskustelun" jälleen. Michael ja Luke olivat ottaneet meistä kuvia kun nukuimme ja julkaisseet ne sosiaalisessa mediassa.

Vihaan tätä bändiä.

Michael päätti että olisi mukavaa tilata meille kaikille pizzaa. Päädyimme pelaamaan Just Dancea odottaessamme pizzalähettiä.

Luke ja Calum seisoivat TV:n edessä valiten tanssittavaa kappaletta. Jonkin ajan kuluttua he saivat kappaleen päätettyä, antaen ohjaimet Ashtonille ja Jacobille.

"Me ollaan ootettu sitä pizzaa varmaa kaks tuntia", Luke huomautti kun Ash ja Jacob alkoivat tanssimaan.

"Tunnin", Michael korjasi. "Pitäisikö soittaa niille?" hän lisäsi ottaen puhelimen taskustaan.

"Joo. Mä näännyn!" Calum valitti.

Michael meni toiseen huoneeseen ja tuli takaisin parin minuutin päästä posket punaisina.

"Mitä kävi?" Minä kysyin.

"No, selvisi että pizza oli haettava . . ei kotiin kuljetuksella", Michael sanoi häveliäästi.

Ashton huokaisi ja puristi nenän varttaan ärsytyksestä.

"Miten helvetissä sinä et osannu tilata pizzaa kotiinkuljetuksella?" Calum kysyi pudistellen päätään.

"Kielenkäyttö!" Ashton huudahti.

"Anteeks . ."

"Sillä miehellä oli outo aksentti nii en saanu selvää mitä se sanoi!" Michael huudahti puolustaen itseään.

"Me voimme käydä hakemassa sen?" Jacob tarjoutui laittaen kätensä hartioilleni.

"En halua päästää häntä sinun kyytiisi", Ashton töksäytti.

"Miksi?" Luke kurtisti kulmiaan.

"Pojat ajavat vastuuttomasti. Etenkin hänen ikäisensä pojat", Ashton huomautti.

"Olemme ajaneet paikkoihin aikaisemminkin", minä perustelin. "Jacob on hyvä kuski eikä ikinä ajaisi vastuuttomasti."

Jacon tarttui käteen ja hieroi peukaloaan rystysiäni vasten, pieni, rauhoittava ele. Ashton katsoi meihin vielä kerran sitten huokaisten.

"Hyvä on, te kaksi voitte mennä", Ashton suostui. "Mutta olkaa varovaisia."

Jacob ja minä molemmat nyökkäsimme, ottaen puhelimemme ja rahaa, sitten lähdimme.

***

Ring. Ring.

"Onko se mun vai sun puhelin?"

"Se taitaa olla mun." Kurottauduin ottamaan pillifarkkujeni taskusta soivan puhelimeni. Mickey ja tuhat emojia sen perässä ilmestyi ruudulle.

"Hei Michael. Mikä on?"

"Meillä ei oo mitää juomista tai naposteltavaa. Voitteko te käyä kaupassa?" Michael kysyi.

Toistin kysymyksen Jacobille, joka vastasi nyökkäyksellä.

"Juu. Me ollaa menossa kauppaan nyt", kerroin Michaelille. Hyvästelimme toisemme ja lopetimme puhelun.

Kaupassa Jacob otti pienen kärryn.

Jacob teki ruokaostosten tekemisestä hauskaa ja mielenkiintoista. Hän juoksi ja hyppäsi kärryyn ja rullasi pitkin käytäviä, teki söpön pienen tanssin aina kun nappasi jotain hyllyltä ja vaati että aina ohittaessamme roskaruokaa otamme sitä.

Me viimein lähdimme kaupasta sipsien ja juomien ja pop tarttien kanssa, sitten suunnaten pizza paikkaan. Mutta päästessämme ulos kaupasta vastassa oli paparazzeja ja muutamia faneja. Heitä oli ehkä kuusi; otamassa kuvia ja kyselemässä kysymyksiä. Fanit ottivat kuvia ja videoita.

Jacob laittoi suojaavasti kätensä harteilleni ja johdatti minut joukon läpi.

"Hei Daisy", joku mies sanoi minulle, kävellen edessämme. "Miten sinulla menee?"

"Hyvin", mumisin vaivaantuneena.

Oli vaikea nähdä kaikkien salamoiden läpi, mutta onneksi minulla oli Jacob.

"Miten Ashton voi?"

En vastannut. Olimme viimein saavuttaneet poikaystäväni auton ja melkeinpä heitäydyimme sen kyytiin.

***

Kello yläpuolellani kilisi kun kävelin sisään ja heti haistoin ihanan pizzan tuoksun. Skannasin huoneen ja aloin kävellä kohti hakuikkunalle. Mutta tuttu ääni sai minut pysähtymään.

Katsoin ääntä kohti. Tyttö, joka oli minua hiukan pidempi oli kassalla. Hänen selkänsä oli minuun päin, mutta hänen hiuksensa ja tyylinsä oli kamalan tutun näköinen.

Jacob hellästi tönäisi minua kädestä muistuttaen minua liikkumaan. Räpäytin silmiäni ja kävelin kassalle. Katsoin kuinka tyttö kääntyi ja käveli pois, jättäen minut miettimään oliko hän se keneksi minä häntä luulin.

***

Tässä teille ihanille lukijoille vähän lisää! :)