99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 10

D A I S Y

"Ja sitten -", kikatus "- ja sitten hän tippui alas tuolilta", Auburn kertoi minulle siitä kuinka hän eilen säikäytti äitinsä niin pahasti, että tämä tipui tuolilta.

Se ei ollut mielestäni kovinkaan hauskaa, mutta Auburnin mielestä se taisi olla. Hän ei kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun ja käveli suoraan päin tyttöä jolla oli aivan liikaa meikkiä naamassa.

"Sori", Auburn kiljahti.

Tyttö katsahti kahta hänen ulkonäköään vastaavaa tyttöä.

"Katso minne kävelet", tyttö tiuskaisi.

"Anteeks -"

"Macy, mitä kävi?" yksi tytön tytöistä kysyi.

"Tuo lehmä ja hänen dorka kaverinsa törmäsivät minuun." Ensimmäinen tyttö pyöräytti silmiään ja kaikki kolme katsoivat halpamaisesti Auburnia.

"Rauhoittukaa." En aikonut antaa joidenkin muovisten barbie nukkejen olla noin töykeitä Auburnia kohtaan. "Hän vain törmäsi sinuun. Kultaseni, kyllä sinä siitä selviät."

Auburn loi minuun kiitollisen katseen. Tytöt pyöräyttivät silmiiän ja marssivat pois katsoen minua ylös ja alas.

"Yuck", sanoin dramaattisesti pyyhkien silmääni. "Luulen, että sain hänen tekorusketustaan silmääni."

Auburn kikatti ja seurasi minua ensimmäiselle tunnillemme.

***

"Daisy?" Ashton huudahti keittiöstä kun kuuli minun saapuvan etuovesta.

"Ei, vaan joku psykopaattinen murhaaja", vastasin nenäkkäästi, tervehtien Michaelia ja Calumia, jotka huusivat toisilleen videopelin takia.

Saavuin keittiöön ja asetin reppuni lattialle. Puhelimeeni syttyi ilmoitus saapuvasta FaceTime pyynnöstä Auburnilta.

"Meidän pitää puhua", Ashton sanoi.

Minä nyökkäsin ja ignoorasin Auburnin soiton ja lähetin hänelle viestin; en voi puhua nyt.

Ashton saattoi minut olohuoneeseen ja sai pojat lopettamaan pelaamisen.

"Missä Luke on?" Ashton kysyi.

Minä olin käpertyneenä Michaelin kylkeä vasten samalla kun hän leikki hiuksillani.

"Tulossa!" Luke huusi, hänen askeleensa kokoajan vain saapuen lähemmäksi ja lähemmäksi olohuonetta.

Pian hän hyppäsi Calumin viereen.

"Okei, joten, kuten tiedät me olemme kuuluisia."

Nyökkäsin Ashtonin sanoille.

"Ja meillä on huomenna haastattelu ja me ajattelimme, että olisi aika kertoa ihmisille sinusta", Ashton lisäsi.

Minä nyökkäsin.

"Käykö se sinulle?" Ashton kysyi. "Jos et ole haastattelija ei mainitse sitä."

"Olen var -", pysäytin itseni.

Minä ajattelin Auburnia. Tykkääkö hän heidän bändistään? Mitä jos hän näkee haastattelun ja on kaverini vain sen takia, että asun poikien kanssa? Ei, hän ei ole sellainen. Plus me olemme keskustelleet hänen musiikki maustaan ja hän sanoi ettei pitänyt hirveästi 5 seconds of Summerista.

Vai olikohan se Izzy Azalea?

Sama asia.

Pysy aiheessa, Daisy.

"Olen varma", minä vahvistin, hermostuneesti pyöritellen peukaloitani.

Ashton nyökkäsi. "Okei."

***

"Teidän vuoronne alkaa viiden minuutin päästä", lava enkilökunta kertoi pojille, jotka vain viestittelivät keskenään. Tänään on sen haastattelun päivä ja lauantai, joten saisin puhua vapaasti Auburnin kanssa tämän jälkeen.

Meistä on tullut hyvin läheisiä hyvin lyhyessä ajassa.

"Onnea", Kylie, poikien stailisti sanoi, laittaen vielä hiukan puuteria Lukelle.

"Kiitti", Ashton sanoi.

Hän tuli luokseni ja halasi minua ennenkuin he kävelivät pois ja istuutuivat haastattelija luokse.

A S H T O N

Katsahdin sivulle hermostuneesti, vain varmistaakseni, että pieni Daisyni oli kunnossa.

Hän seisoi kameroiden takana, hiljaa katsoen meitä Kylien kanssa.

"Joten olen kuullut, että olette adoptoineet nuoren tytön?" haastattelija, Adam, kysyi.

"Kyllä", vahvistin. "Hänen nimensä on Daisy."

"Voimmeko tuoda hänet tänne?"

"Mitä?" Daisy kysyi kuumeisesti, kun Kylie työnsi hänet kohti lavaa. "Ei!"

"Ujo tyttö, vai?" Adam nauroi.

Daisy käveli hermostuneesti meitä kohti, istuen sohvalle viereeni.

Kiedoin käteni Daisyn ympärille ja silitin hänen kättään helpottaakseni hänen oloaan.

"Hei. Kuinka vanha olet?"

"Viisitoista."

"Etkö olekin suloinen", Adam vinkkasi hänelle. Hän epäluuloisesti nyökkäsi.

Oliko hän -

Adam kysyi lisää kysymyksiä. Shown jälkeen Daisy oli välipalapöydän luona kun Adam liittyi hänen seuraansa.

D A I S Y

Avasin vesipullon korkin, jonka olin ottanut välipalapöydältä, hypähtäen kun kuulin jonkun äänen takanani.

"Hei", käännyin, silmäni tavaten Adamin silmien kanssa.

"Hei." Astuin sivuun, että hän voisi ottaa jotain pöydältä.

"Nuo tyypit ovat hölmöjä", Adam naurahti, nyökäten poikia kohti, jotka katsoivat Lukea kun hän tasapainotteli jotain nenänsä päällä. Mutta Ashton ei ollut siellä.

"Mutta sinä olet erityinen", Adam vinkkasi taas ja kaataen hiukan boolia muovimukiinsa.

"Oh", mumisin vaivautuneesti, katsoen lattiaan.

"Dude", Ashtonin vihainen ääni kuului takaani. Hänen äänensä oli samanlainen kuin silloin yksi päivä kun hän vihastui minulle kun en syönyt. "Ootko sä tosissas? Isketkö sä 15 vuotiasta?"

Ashton työnsi minut taakseen ja alkoi väittelemään Adamin kanssa, saaden uteliata katseita ihmisiltä.

"Ash -" minä aloitin.

He väittelivät lisää, periaattessa huutaen toisilleen.

"Lopettakaa", huudahdin. Kaikki katsoivat minua, myös riitely loppui.

"Daisy -" Ashton aloitti.

"Tarvitsen raikasta ilmaa", minä käännyin ja lähdin, löytäen tieni pihalle. En tiennyt miksi tuo äskenen sai minut niin alakuloiseksi, mutta se vain teki.

Minä istuin ulkona portailla jalkat vedettynä kiinni rinnassani.

"Hey, oletko kunnossa?"

"Juu. Sinun ei silti olisi tarvinnut tehdä tuota", sanoin, katsoen Ashtoniin, joka nyt istui vieressäni.

"Kyllä tarvitsi. Hän on ällötävä, hän flirttaili 15 vuotiaalle", Ashton tiuskahti. "Olen pahoillani jos sain sinut alakuloiseksi. Minä vain suojelin sinua, en voinut estää sitä."

Minä halasin häntä. "Se on ihan okei. Kiitos."

Ashton halasi minua takaisin, hennosti silitellen minua selästä.

Ehkä, vain ehkä, minä voisin luottaa häneen.