99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 12

D A I S Y

"Tule istumaan meidän kanssamme", kuulin äänen sanovan minun ja Auburnin takaa.

Me käännyimme ja näimme kolme luokkamme -ehkä jopa koko koulun- suostuinta tyttöä takanamme.

"Ei hän, vaan sinä." Macy Knight kurottui ja otti kiinni minun kädestäni, katsoen Auburnia vastenmielisesti, samalla vetäen minua heidän luokseen.

Hänellä oli pieni ranne, jonka ympärillä roikkui muutama hopeinen rannekoru. Ne osuivat yhteen ja tekivät pienen äänen joka kerta kun hän liikuitti kättään.

He tuoksuivat vahvalle parfyymille.

Macy oli trion johtaja. Hänen kätyrinsä, Michelle Powell ja Lexi Holliser seurasivat häntä kaikkialle ja kohtelivat häntä kuin kuningatarta.

Macylla oli päällään hyvin pinkki asu; vaalean väriset farkut, vaaleanpunainen paita ja pinkki huivi, jossa oli pinkkejä kiehkuroita. Hänen hiuksensa olivat alhaalla hiukan kiharrettuina. Hän näytti todella kauniille.

Olin hiukan kateellinen.

"Mitä?" Kysyin hiukan kateellisella äänensävyllä.

"Sinä kuulit kyllä. Istu kanssamme. Ilman..", Macy pysäytti lauseensa ja katsoi Auburnia ylös ja alas. "häntä."

Käännyin katsomaan Auburnia, joka nyökytteli päätään hyväksyvästi.

"Um.. okei", sanoin ja käännyin taas katsomaan Macyä, etsien hänen naamaltaan merkkejä pilasta.

"Mahtavaa." Sitten trio asteli pois. He kaikki pukeutuivat hyvin, joka taitaa olla joku suosittujen juttu.

"Miksi sinä haluat minun istuvan heidän kanssaan noin kovasti?" Minä kysyin Auburnilta kun pääsimme hänen lokerolleen, jotta hän saisi otettua sieltä kirjan, jonka oli jättänyt sinne.

"Jotta voisit olla heidän 'kaverinsa' ja saisit tietää siten kaikki juorut, jotka sinä sitten kertoisit minulle", Auburn virnisti.

"Auburn!" Toruin häntä.

"Mitä? Se on loisto suunnitelma."

Pyöräytin silmiäni hänelle.

***

Katsahdin Auburniin, joka piti minulle peukkuja.

Katsoin takaisin kolmeen tyttöön edessäni.

"Olet tainnut käyttää päiväsi", Macy sanoi minulle, keihästäen salaatistaan tomaatin haarukallaan.

"Mitä?"

"Me pidämme ponin häntää vain kerran viikossa", Michelle sanoi.

Wow, he todella ottivat Mean Girlsin vakavasti.

"Miksi?"

"Se saisi meidät liian laiskoilta laittamaan hiuksiamme, jos käyttäisimme niitä useammin", Lexi kertoi. "Joten nää vähän enemmän vaivaa hiuksiesi ja meikkisi tekemiseen. Äläkä ikinä käytä lökäreitä."

Minä nyökkäsin, katsoen ympäri ruokalaa. Minusta tuntui oudolle saada niin paljon katseita muilta koulun oppilailta. Vain koska istuin juuri nyt suosittujen kanssa.

"Hetkinen, meikkiä?"

"Niin", Michelle sanoi. "Kauneus ei tule luonnostaan", hän naurahti ja pyöräytti silmiää kuin se olisi maailman selvin asia.

Saisinko minä edes käyttää meikkiä?
Ashton ei ikinä ole sanonut, että voisin.
Mutta hän ei tosin myöskään ole kieltänyt minua käyttämästä sitä.

"Mitä muuta?"

Halusin sopia joukkoon.

"Um, älä ole kenenkään nörttimäisen ihmisen kanssa tai sinulla menee maine", Lexi sanoi, pyöritellen blondeja hiuksiaan.

"Mitä jos mennään shoppailemaan? Ostamaan sinulle uusia vaatteita", Macy sanoi katsoen minua ylös ja alas.

"Milloin?"

"Lauantaina."

Joten vaihdoimme numerot. Ja minun pitäisi kysyä Ashtonin suostumusta kun pääsisin kotiin.

Tai siis, jos edes pystyn puhumaan Ashtonin kanssa.

***

Ignoorasin Ashtonin alhaalta minua kutsuvan äänen ja jatkoin matematiikan kotitehtävieni tekemistä. Pian Ashton luovutti huutamisensa ja käveli huoneeseeni.

"Etkö sinä kuullut minua? Ruoka on valmista", Ashton sanoi.

Ajattelin sähköpostiviestiä.

"Hei. Minä puhun sinulle."

Ignoorasin hänen sanansa ja jatkoin läksyjäni. Miettien samalla viestiä. Aikoiko Ashton todella heittää minut pihalle kuin jonkun koiran?

Pitääkö Ashton todella minua täällä vain, koska haluaa saada itsensä ja pojat näyttämään hyvälle?

Välittääkö hän oikeasti minusta?

"Daisy!"

Hän huusi saaden minut hypähtämään tuolillani ja palaamaan takaisin todellisuuteen.

Katsoin ylös papereista säikähtäneenä.

"Olen kyllästynyt ja väsynyt asenteeseesi neitiseni!" Ashton torui, selvästikin hyvin hyvin vihaisena. "Minä olen vain mukava sinulle ja sinä korvaat sen minulle ignooraamalla minut? Miksi? Huh? Vastaa!"

Michael oli ovellani. "Voisitteko olla hiljempaa? Minä yritän kuunnella jotakin!"

"Ei ole minun syyni, että sinä olet noin hämäräperäinen, valehteleva ja esität olevasi jotain mitä et ole."

"Mitä?" Hän vastasi. "En minä ole hämäräperäinen. Sinä olet. Sinä kerrot minulle vain valheitasi. 'Miksi et syönyt?' 'Oh, en ole vain nälkäinen'", hän pilkkasi minua kertomalla minulle syyni olla syömättä.

"Kaikki mitä minä saan sinulta on vale rakkautta", minä huusi takaisin, osuen hermoon.

"Mistä sinä puhut?" Ashton kysyi.

"Se sähköpostiviesti." Minä seisoin nyt, kyyneleet virraten poskillani.

"Mikä ihmeen viesti?"

"Se jonka sinä sait joltain mieheltä, jossa sanottiin, että minä olin vain joku hyväntekeväisyys juttu ja kuukauden päästä minä olisin poissa", sanoin ja pyyhin kyyneleitäni. "Minä..", ääneni murtui. "Minä oikeasti luulin, että olin viimein löytänyt paikan, jossa minua rakastettaisiin. Mutta luulen, että elämä vain ei ole reilua."

"Daisy tuo ei ole totta."

"On se. Lopeta tuo esittäminen. Sinä et edes ikinä välittänyt minusta. Sinä vain odotat kuukauden olevan jo ohi", minä sanoin. "Minä vain yritän löytää rakkauden", lisäsin.

"Daisy -"

"Älä." Katsoin pois päin. "Minulle riitti."

Minä työnnyin hänen ja Michaelin ohi ja syöksyin ulos talosta, katsomatta taakseni.

~~~~

Tällänen vähän jännittävämpi luku :)