99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 25

A S H T O N

Minä suorastaan juoksin pitkin sairaalan käytäviä, lukien samalla huoneiden numeroita.

"125, 125, 125", minä mumisin, kun ohitin huoneen 120. "125!" Minä seisoin huoneen 125 edessä. Käteni avaten epäröivästi ovea.

Hengähdin ulos ja painoin oven kahvan alas ja työnsin. Ovi aukesi narahtaen. Äänen kuultuaan Daisy käänsi katseensa pois ikkunasta minuun.

"Daisy!" Minä huokaisin, samalla kun kyyneleet täyttivät silmäni. "Olen todella pahoillani."

Minä juoksin hänen vierelleen ja otin kiinni hänen kädestään. Silitin hänen kämmentään peukalollani.

"Älä." Hän kääntyi pois päin minusta ja vetäisi kätensä pois otteestani.

"Olen pahoillani." Minä pyyhin kyyneleitäni. "Olen niin pahoillani. Daisy, anna minulle toinen mahdollisuus. Minä - minä tarvitsen sinua."

Hiljaisuus.

"Ole kiltti. Minä jätin jo Heidin. Hän on poissa. Sinun ei tarvitse olla enää huolissasi hänestä", minä nyyhkytin. "Minä teen mitä vain. Annan sinun seurustella, opetan sinut ajamaan, en ole niin tiukka nukkumaan meno aikasi kanssa. Tule . . . Tule takaisin kotiin."

Hiljaisuus. Se oli siinä. Hän oli poissa. Daisy ei ollut enää tulossa takaisin kotiin.

Kun minä itkin, tunsin kuinka kädet kietoituivat ympärilleni ja puristavan. Se oli Daisy. Minä huokaisin helpotuksesta, halaten häntä takaisin, kaksi kertaa tiukemmin. Vedin nostin hänet pois sängystä, edelleen pidellen häntä syleilyssäni ja pyöritin häntä ympäriinsä.

Daisy nauroi kun laskin hänet takaisin maahan, mutta en päästänyt hänestä siltikään irti. En enää ikinä tulisi päästämään hänestä irti.

***
D A I S Y

"Michael! Calum!" Juoksin kahden pojan syleilyyn. Kun vetäydyimme halauksesta näin Luken seisovan vaivautuneesti heidän vieressään.

"Luke!" Minä kutsuin ja hyppäsin hänen käsiinsä.

Kun me kaikki olimme halanneet Ashton tuli sisään, näyttäen väsyneeltä. Hänellä oli sotkuiset hiukset ja tummat silmäpussit.

"Hän ei nukkunut koko yönä", Michael kuiskasi.

"Miksi?"

"Hän ei tykännyt siitä kun sinun piti viettää täällä vielä yksi yö", Michael vastasi. "Hän halusi sinut hotelliin kanssamme."

Eilen Ash tuli huoneeseeni itkien ja periaatteessa rukoillen minua antamaan hänelle anteeksi. Juoksin Ashtonin luokse ja halasin häntä pisimpään.

"Hei! Ei relua. Miksi Ashton sai pisimmän halin?" Luke vikisi. Minä laitoin ja aloitin pakkaamisen.

"Tuntuu sille kuin joku puuttuisi", Calum sanoi ja nosti yhden nalleista ja ojensi sen minulle.

Me kaikki asetuimme alas, ja pojat istuivat ympäri huonetta samalla kun minä pakkasin kaikki täytetyt eläimet reppuuni. Silloin Dani astui huoneeseen. Tiputin pehmoeläimen kädestäni, antaen Danillekin pitkän halauksen.

"Dani!" Tuntuu kuin en olisi nähnyt häntä aikoihin ja halasin häntä uudelleen. Vetäydyin ja katsoin hymyillen perhettäni.

***

"Olen todella väsynyt", minä voihkaisin kun kävelimme sisälle hotelliin. Kun olimme lähteneet sairaalalta olimme menneet valtavaan ostoskeskukseen ja olimme siellä, kunnes fanit löysivät meidät.

"Netflix and chill?" Michael kysyi meiltä, kaatuen sohvalle, joka oli TV:n edessä.

"Michael!" Ashton torui. "Me emme sano tuollaisia juttuja tässä kotitaloudessa."

Michael marmatti.

"Minä kannatan Michaelin ehdotusta", Calum sanoi hänen vieressään, vetäen Danin lähemmäs itseään. Dani nauroi samalla kun kävi maaten Calumin syliä vasten.

"Toki. Minä käyn hakemassa huopia ja popcornia." Luke kääntyi kannoillaan ja poistui huoneesta.

Minä istuin lattialla Ashtonin kanssa. "Voitaisiinko me katsoa Disneyn filmi?" Kysyin kaikilta.

"Luulisin." Michael laittoi TV:n päälle ja meni Netflixiin ja kirjautui sisään.

Me valitsimme lopulta Helinä-Keijun, josta Ashton ja Michael valittivat. Calum ja Dani käpertyivät toiselle puolelle sohvaa kun taas Luke ja Michael istuivat toisella puolella. Minä ja Ashton teimme itsellemme sängyn lattialle tyynyistä ja huovista.

40 minuutin jälkeen kaikki olivat nukahtaneet. Mukaanlukien minä. Minä huokaisin tyytyisenä ja olin Ashtonin käsissä, silmäni lupsuen, kunnes vaivuin uneen.

***

Isäni kääntyi vielä viimeisen kerran, katsoi minuun vielä viimeisen kerran, sitten nousten takaisin autoon.

Katsoin autoa hämmästyneenä, tajuamatta, että minut oli juuri hylätty, ennen kuin auto ajoi kauemmas ja kauemmas ja siskoni huudot muuttuivat hiljaisemmiksi ja hiljaisemmiksi.

***

Heräsin tytön itkuun. Minulta vei hetken tajuta, että itkiä olinkin minä. Olin nähnyt sitä unta.

Katselin ympäri pimeää huonetta. Ashton oli varmaankin kantanut minut huoneeseeni kerran olin nukahtanut olohuoneessa ja nyt olin omassa huoneessani.

Nousin kömpelösti ylös sängyltäni ja hiivin varpaillani ulos huoneestani. Kävelin Ashtonin huoneeseen, vaivautumatta edes koputtamaan.

"Ash?" Minä niiskaisin, sulkien oven takanani. Hän oli kietoutunut peittoonsa, toisella puolella sänkyään.

"Ashton?" Vaikeroin, taputtaen hänen hänen patjaansa.

"Hm?" Hän mumisi, puoliksi hereillä.

"Näin pahaa unta. Voinko nukkua täällä sun kanssa?" Mikä siirsin painoni toiselle jalalleni.

"Juu, tottakai." Hän nosti peittoa, jotta pääsisin hivuttautumaan sen alle. En pystynyt nukkumaan, vaan sen sijaan pyörin ympäriinsä varmaan kaksikymmentä sekuntia.

Ashton - joka nukahti jo kauan sitten - pyörähti unissaan ja otti minut kainaloonsa. Hän työnsi minua vähän taaksepäin jolloin naamani oli vain senttien päässä hänen kaulastaan. Hänen kätensä olivat vahvat ja turvalliset, mutta myöskin lämpimät ja mukavat. Tämä paikka oli paras paikka minulle nukkua.

Ja juu.. tästä on varmaan jopa yli kuukaus ku viimeeks julkasin luvun, mutta mulla on tosiaankin ollu aika paljon ongelmia omassa elämässäni ja koulujen alkaminen on myös vaikeuttanut tätä prosessia. Mutta tässä tää ny sit on🎉 ja no en viiti lupailla teille mitään tiettyä päivää millo julkasen taas mutta toivottavasti kuitenki enne syyslomaa😊