99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 19

D A I S Y

Minä kaduin tätä jo valmiiksi todella paljon.

Ashton tuli seuraavana päivänä käymään huoneessani, kysyen jos haluaisin lähteä rannalla muiden kanssa. Ensiksi minä kieltäydyin, sillä olin vain liian lihava näyttäytymään muille bikineissä, mutta Ashton onnistui kuitenkin puhumaan minut ympäri.

Katsoin nyt miltä viikkoja sitten Auburnin kanssa ostamani bikinit näyttivät päälläni. Tuntui kuin siitä ajasta olisi kulunut ikuisuus.

Nipistin vatsaani ja reisiäni.

"Daisy? Tule jo", Heidin ärsyttävän korkea ääninen ääni kuului oveni takaa.

Avasin epävarmasti huoneeni oven. "Heidi? Näytänkö siedettävälle näissä bikineissä?"

Hän katsoi minua ylhäältä alas, hänen suunsa kääntyen alas suin jolloin hän tirskahti minulle. Heidi pyöräytti silmiään ja käveli pois. Minä seisoin varmaan 30 sekuntia paikoillani shokissa.

"Daisy? Tule jo!" Ashton huusi, selvästi ärsyyntyneenä. Minä kiirehdin ja nappasin laukkuni, heittäen puhelimeni sinne.

Kiireessä unohdin laittaa peitevoidetta tai jotain. Sen tajutessani oli jo liian myöhäistä, olin jo valmiiksi suojaton.

Minä kyyristyin Calumin taakse, tuntien itseni epävarmemmaksi kuin ikinä aikaisemmin. Varsinkin kun olin Heidin kanssa, joka tepasteli kaikkialle vain bikinit päällään, näyttäen kaikille mallin vartaloaan. Ashton oli onnekas, mutta Heidi oli onnekkaampi omistaessaan niin hyvän vartalon. Ja jotain mitä minulla ei ole; itsevarmuutta.

Me asetuimme yhteen kohtaan. Sillä aikaa kun Ashton ja Heidi menivät uimaan valtamereen, niin minä jäin katsomaan kuinka Luke ja Calum rakensivat hiekkalinnan, jonka Michael sitten tuhosi. Se tapahtui monia kertoja.

Ashton ei ollut edes vilkaissut minua koko päivänä. Enkö minä merkinnyt enää mitään hänelle?

***

Olen vältellyt syömistä koko päivän. Klo 17 mennessä olin jo nääntymässä nälkään.

"Ashton?" Koputin hänen huoneen oveensa. Heidi oli suihkussa, joten nyt oli minun mahdollisuuteni.

"Mitä?" Hän huusi. Minä avasin oven, jolloin hän katsoi ylös puhelimestaan.

"Minä -" Istuin hänen sänkynsä reunalle. "Minä en pidä Heidistä. Hän on tavallaan ilkeä minulle."

"Älä ole naurettava", Ashton sanoi. "Hän on mukavin ihminen koko maailmassa. Sinunkin kannattaisi joskus yrittää olla kuin hän."

Minä melkein tukehduin sylkeeni sen kuultuani. "Wow. Sinä annat hänen muuttaa itsesi täysin kyrväksi."

"Daisy Elizabeth Irwin, uskallakin käyttää tuollaista kieltä uudelleen", Ashton ärähti.

"Sinä käyttäydyt kuin kyrpä", sanoin omahyväisesti, tietäen, että hän reagoisi siihen jotenkin.

Hän kurottautui vihaisesti eteenpäin ja työnsi minut alas sängystä. Minä tipuin kovalle lattialle, saaden Michaelin huutamalla kysymään, onko Ashton kunnossa.

Nousin istumaan ja tuijotin häntä, kyyneleet valuen silmistäni.

"Daisy -" hän aloitti, nousten ylös sängyltä ja laskeutuen alas vierelleni. Hän kurottautui halaamaan minua tai jotain, mutta minä vetäydyin pois.

"Älä koske minuun." Minä nousin ylös ja juoksin. Juoksin ulos hotellista niin nopeasti ettei Ashtonilla ollut  aikaa seurata minua.

***

Minä vihaisesti huudahdin samalla kun vedin käteni taakse päin ja nopeasti heilautin sen eteenpäin, heittäen simpukankuoren. Se laskeutui veteen kovan tyydyttävän molskahduksen kera.

"En voi uskoa häntä!" Olin yllättynyt ettei olkapääni lähtenyt paikoiltaan kun heitin vihaisesti lisää simpukankuoria veteen. "Miten hän voi vain työntää minut syrjään sen huoran takia? Ja sitten tönäistä minua."

"Tässä on sinulle lisää simpukankuoria heitettäväksi." Carter saapui vierelleni käsi täynnä simpukankuoria. Minä otin ne yksitellen ja heitin ne valtamereen, vapauttaen kaiken vihani.

Minä huokaisin ja luuhistuin, työntäen käteni hiekkaan kun taas pienet aallot pesivät käteni pian taas puhtaiksi. Minä työnsin sormeni hiekkaan, saaden märkää hiekkaa kämmeneeni.

Kaikki vihani oli poissa, jättäen minut syvästi surulliseksi. Nostin käteni ylös ja avasin kämmeneni, jolloin märkä hiekka tippui pieniin aaltoihin.

Jotenkin, taas kun juoksin rannalle, Carter oli täällä. Lopulta minä sain tietää, että hän tuli tänne melkein joka päivä katsomaan auringon laskua.

"Kerro minulle mitä tapahtui."

Kerroin hänelle koko tarinan Heidin olemisesta ilkeä uimapuvustani siihen kun Ashton työnsi minua. Minä vain haluaisin kelata muutaman päivän taaksepäin. Takaisin siihen aikaan kun Heidi ei vielä ollut tuhoamassa kaikkea mitä minulla oli enää jäljellä; Ashtonia.

Minä rakastin häntä, todella paljon. Hän oli kuin isä minulle. Mutta Heidi vei hänet minulta. Ashton vihaa minua nyt. Pojat eivät edes tajua kuinka ilkeä Heidi on.

Minä en edes tajunnut, että itkin ennenkuin Carter otti minut halaukseensa ja minä päädyin nyyhkyttämään hänen olkaansa vasten.

Enkä edes sitä 'söpöä' nyyhkytystä mitä TVssä kuullaan, vaan todella rumaa nyyhkytystä. Olin niin stressaantunut ja allapäin tästä koko tilanteesta.

"Noin noin." Carter taputteli vaivaantuneesti selkääni. "Sinä tulet olemaan pian kunnossa."

Minä nyyhkäisin ja pyyhin naamaani, saaden hiekkaa poskelleni.

"Voimmeko vaihtaa numeroita, jotta voit tekstata minulle jos tarvitsee?" Carter sanoi kun olin kertonut hänelle, että minun pitäisi palata takaisin.

"Juu." Minä nyökkäsin. Numeroiden vaihtamisen jälkeen lähdin lyhyelle kävelymatkalleni takaisin hotelliin.

Kun pääsin perille kukaan ei tervehtinyt minua tai kysynyt missä olin ollut. Kukaan ei huomannut minua. Kukaan ei välittänyt siitä, että olin ollut poissa. Kukaan.

Ei edes Ashton.

****

Ei, ei näin!