99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 31

D A I S Y

"Omg!"

"Onko toi hän? Omg!"

"En uskonut kaikkia kun ne sanoi että hän käy täällä."

Äänet takanamme häiritsivät. Jacob ja minä käännyimme katsomaan ihmisiä joille äänet kuuluivat ( olimme kävelemässä ensimmäiselle tunnillemme ). Kolme tyttöä, jotka olivat luultavasti toisen vuoden opiskelijoita, seisoivat siinä tuijottaen minua.

"Öm .. Hei .. ", Jacob sanoi kiusallisesti.

"Ou my -", yksi heistä aloitti, leuka maata hipoen.

"Ootko sä Daisy Irwin?" Toinen tyttö keskeytti.

"Um, juu?" Minä vastasin kiusaantuneesti, hermostuneena katsahtaen Jacobia.

"Omg! Voinko mä saada kuvan sun kanssa?" yksi kiljaisi.

"Voitko sä pyytää Lukea seuraamaan mua Twitterissä?" Toinen kysyi

"Voinko mä saada susta videon, jossa sä moikkaat yhtä mun kaveria?" kolmas kiljui.

"Öm, mä -"

Minut keskeytti Jacob, joka alkoi yht'äkkiä huutaa: "Ei salamalla otettuja kuvia!", samalla kun salamat välkkyivät. Pystyin melkein nauramaan sille kuinka hassu hän pystyi olemaan, mutta en nauranut sillä minua pelotti aivan hitosti.

Tytöt ottivat kuvia minusta vasemmalta ja oikealta ja liian monet kysyivät minulta liian monia kysymyksiä. Kahden faninkin välinen tappelu oli alkanut. Sydämeni hakkasi rinnassani ja minusta tuntui nihkeälle. Missä vaiheessa tänne tuli näin kuuma? Olen varma, että tyttö ryhmä liikkui - todella hitaasti - kokoajan lähemmäs ja lähemmäs minua.

"Minä kerron Ashtonille, että sinä olet pojan kanssa!" kiusoitteli yksi.

Se todella ärsytti minua. Olin melkein 16. Ei Ashtonin tarvinnut tietää jokaista elämäni yksityiskohtaa. Pystyin kyllä pitämään itsestäni huolta. Puristin lujasti käteni nyrkkiin ja tunsin kuinka koko kehoni kangistuvan.

"Ei salamavalokuvausta", Jacob esitti olevansa kuin henkivartija ja piti kättään edessäni, jotta tytöt eivät pääsisi lähemmäs minua. Hän vain pelleili, mutta minä en. Luoja, olin kiitollinen hänelle.

"Niin, me kerromme Ashille!" muut tytöt kikattivat.

Jacob otti minua kädestä kiinni ja veti minut pois joukosta käytävään. Me juoksimme ja piilouduimme kulman taakse, joukko juosten ohitsemme. Jacob huohotti, nojaten seinää vasten yrittäen tasoittaa hengityksensä.

"Mitä vittua -" huohotus "oli tuo?" huohotus.

"Minun on kai nyt pakko kertoa sinulle." Minä valuin lattialle ja painoin selkäni seinää vasten.

Kuljetin sormiani lattialaatoilla. Jacob istui alas viereeni ja tuijotti minua, odottaen vastaustani. Tämä pilasi mahdollisuuteni olla normaali tyttö. En halunnut Jacobin saavan tietää, että asuin poikien kanssa.

"Daisy?" hän sanoi kun hän kuuli vain hiljaisuuden.

"Isäni on bändissä ja nuo tytöt jotka äsken ahdistelivat meitä olivat hänen fanejaan", minä myönsin.

"Siistii! Soittavatko he kitaraa? Minä soitan", hän huudahti.

Minä katsoin häneen, nähden suuren hölmön hymyn hänen naamassaan. "Juu, itseasiassa he soittavat."

Jacobin hymy haihtui: "Miksi et halunnut minun tietävän?"

"Koska en halunnut sinun käyttävän minua hyväksesi saadaksesi mainetta ja rahaa", vastasin rehellisesti. "Tiedän, että tämä kuulostaa rajulta ja kaikkea, mutta viimeisin 'ystäväni' teki niin."

Muistan kuinka Macy rakasti sitä kun törmäsimme paparazzeihin tai faneihin. Hän yritti aina varastaa valokeilan.

"No, minä en ole hän. En ikinä vajoaisi niin alas, että käyttäisin sinua hyväkseni." Jacobin hymy tuli takaisin.

"Hienoa. Sittenhän me tullaan hyvin toimeen", minä nauroin.

****

"Hitsi", voihkaisin samalla kun tarkistin Twitterin. Seisoin kotini edessä olevilla rappusilla.

Fanit olivat spämmineet Ashtonia kuvilla minusta ja Jacobista ja "kertoneet minusta." Aukaisin oven, valmistautuen siihen mitä ikinä Ashton sanoisikaan minulle.

"Hei kulta." Törmäsin Ashtoniin, joka oli ollut seisomassa oven edessä. Hän nojautui antamaan pusun otsalleni.

"Oh .. Hei."

"Meidän pitää keskustella", Ashton sanoi.

"Keskustella?"

"Se keskustelu." Ashton nyökkäsi. Hienoa. Voihkaisin ja seurasin Ashtonia yläkertaan. Hän tuli huoneeseeni ja istui sängylleni, taputtaen paikkaa vieressään.

"Haluan vain sinun tietävän, että pojat ja minä rakastamme sinua todella paljon ja tuemme sinua aina", Ashton aloitti. "Vaikka harrastaisitkin seksiä poikien kanssa", Ashton lisäsi tylpästi.

Minä tukehduin melkein omaan sylkeeni.

"Ja, jos sinä päätät ruveta . . yhdyntään, haluan sinun muistavan käyttävää ehkäisyä", Ashton lisäsi. "Ja olla tulematta raskaaksi."

"Lopeta!" Minä vinkaisin, peittäen punaisen naamani. "En aio harrastaa seksiä milloinkaan lähiaikoina."

Ashton otti puhelimensa ja näytti minulle kuvan, jonka fanit olivat ottaneet minusta ja Jacobista. "Kuka tämä sitten on?"

"Söpöliini jonka hän tapasi kauppakeskuksessa", sanoi uusi ääni.

"Onko tuo Michael?" Ashton kysyi, kävellen kaapille josta ääni kuului. Hän aukaisi oven ja siellä istui Luke ja Michael.

"Te kuuntelitte keskusteluamme?" Ashton huudahti.

"Michael!" Minä valitin.

Michael kohautti olkiaan.

"Ja sinä -" Ashton osoitti Lukea. "- Odotin parempaa sinulta."

Luke vain kikatti. Pyöräytin vain silmiäni ja istuin sängylläni, puhelimeni päristen viestistä, joka oli luultavasti Jacobilta.

"Onko se häneltä?" Ashton jäätyi.

"Okei, teidän on nyt aika mennä pojat." Nousin ylös ja hätistin Ashtonin ovelle, sitten mennen kaapilleni vetäen kaksi poikaa pois sieltä.

Työnsin heidät ulos ja suljin sitten oven. Hymy ilmestyi kasvoilleni samalla kun avasin puhelimeni, vastaten viestiin jonka olin saanut Jacobilta.

***

Pitkästä aikaa osaa! En tiiä näyttääks tää jotenki erilaiselle ku pääsin taas kirjottaa koneella muta toivottavasti ei oo paljoo k-virheitä :)