99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 33

D A I S Y

Joulumusiikki soi taustalla samalla kun katsoin Ashtonin ja Michaelin välistä kiistelyä.

"En voi uskoa että sinä hankit pizza ornamentin!" Ashton valitti. Michael nyökkäsi ylpeänä, outo ornamentti riippuen hänen sormestaan.

"Me emme ripusta pizzaa joulukuuseen!" Ashton nalkutti, nyökäten kohti joulukuusta johon Luke ja Calum olivat laittaneet sen.

"Jooko?" Michael vikisi.

Lakkasin kuuntelemasta loppua heidän keskustelustaan ja jatkoin koristeiden laittamista puuhun, hyräillen musiikin tahtiin. Katsahdin sivulleni nähden pizza koristeen. Ashton taisi luovuttaa.

"Daisy." Ashton hiipi taakeni tarkoituksellisesti ja otti minua olkapäistäni kiinni säikäyttääkseen minut. Se toimi ja minä hypähdin, tiputtaen lasikoristeen käsistäni.

"Ashton!" Minä valitin, kyykistyen maahan nostamaan lasipallon - joka, onneksi, tippui pehmeälle matolle eikä mennyt rikki.

Ashton vain nauroi, ei välittäen siitä, että ornamentti melkein rikkoutui. "Hyppää selkääni", hän sanoi randomisti.

"Siis mitä?" Katsoin häntä oudosti.

"Jotta yllät laittamaan tähden kuusen latvaan", Ashton selitti.

"Ei, olen liian painava." Käännyin pois päin hänestä ja jatkoin koristelua. Yht'äkkiä olin nostettu ilmaan ja Ashtonin olkapäällä.

Kiljaisin kun hän tiputti minut sohvalle.

"Sinä et ole liian painava. Noniin nouse sohvalle ja hyppää kyytiin", Ashton käski. Minä puuskahdin, nousten sohvalle ja hypäten hänen selkäänsä.

Hän otti minut kiinni, hänen kätensä ottaen kiinni reisieni takaa. Kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille, pienesti panikoiden korkeuden takia. Yht'äkkiä meneminen 158 cm:stä 182 cm:iin oli hiukan pelottavaa. Ashton oli minua melkein 30 senttimetriä pidempi.

Ashtonin sormien ote löystyi, kunnes ne eivät enää koskeneet minuun ja tunsin kuinka putosin. Mutta sitten, yht'äkkiä, hän ottikin minusta kiinni ja kaikki pojat nauroivat.

"Sinä melkein tiputit minut!" Minä vikisin.

"Minä vain pelleilin. Olet kunnossa."

Luke ojensi minulle tähden. Oli outoa olla naamatusten Luken kanssa. Ashton käveli kuusen luokse ja nojaatui hiukan eteenpäin, jotta ylettyisin laittamaan tähden kuusen latvaan. Ujutin tähteä alas päin latvaa, jotta se olisi tukevasti siinä ja sitten suoristin sen, jotta se olisi suorassa.

Ashton laski minut varovasti maahan, pojat kokoontuen ympärillemme nähdäkseen kuusen.

"Hyvää työtä." Ashton halasi minua sivulta. "En siltikään voi uskoa, että Michael hankki pizza ornamentin."

Seisoimme kaikki hiljaan, ihastellen kuusen kauneutta. Siellä oli myös yksi tietty koriste, josta en saanut silmiäni irti. Se oli kuva pojista ja minusta muovi kehyksissä. Se oli söpöin kuva, jonka olen koskaan nähnyt. Joku tuntematon oli ottanut sen kuvan meistä viidestä rannalla. Michael makasi maassa kyljellään kuin jokin malli, Calum kantoi Lukea vaimotyyliin ja Ashton teki saman minulle. Se oli mukava päivä ja meidän hymymme olivat todiste siitä.

***

"Kuinka sinulla menee sen yhden pojan kanssa?" Michael kysyi randomisti.

Stoppasin video pelin, jota pelasin Luken ja Calumin kanssa. "Mikä pojan?"

"Se joka on töissä Hot Topicissa."

"Oh, sen pojan."

"Niin", Michael nauroi.

"Me puhumme kokoajan. Itseasiassa sain tietää muutama päivä sitten, että hän pitää minusta", kerroin heille saaden kahdelta heistä virnistyksiä. "Minä todella pidän hänestä, mutta hänenlaisensa poika ei ikinä tykkäisi minunlaisesta tytöstä. Minä en usko kokonaan, että hän pitää minusta."

"Hän olisi tyhmä jos ei tykkäisi", Luke kommentoi.

"Mitä tarkoitat?" Minä katsoin häntä oudosti.

"Katso itseäsi Daisy", Luke aloitti. "Olet kaunis, hauska, vahva ethä anna ihmisten kävellä ylitsesi. Ja olet hyvässäkunnossa, kuka ei tykästyisi sinuun?"

Minä punastuin hänen kehuistaan.

"Ja sinä olet viisas, kiva, hauska, kovaääninen, uskollinen ja anteeksiantavainen", Michael lisäsi. "Hän olisi tyhmä jos ei tykkäisi sinusta."

"Kiitti jätkät." Minä hymyilin heille ja antaen heille halit, tuntien suurta kiitollisuutta näistä dorkista.

***

Olin ollut nukkumassa viitisen minuuttia Michaelin kanssa (olimme vain olleet sängylläni ja jutelleet ja päädyimme nukahtamaan.) Olin käpertynyt hänen kylkeensä, naamani hänen rinnallaan ja hänen kätensä kiedottuina ympärilleni. Hänen kursauksensa ei herättänyt minua, ei, se oli puhelimeni ilmoitusääni. Avasin hitaasti silmäni ja kurotin ottamaan puhelimeni. Painoin koti-painiketta päästen lukitusnäyttööni, näyttäen tekstiviestin. Silmäni lukivat viestin monia kertoja, mutta aivoni eivät pystyneet tajuamaan mitä oli juuri tapahtunut.

Ulkoa päin näytin rauhalliselle, mutta oikeasti kiljuin sisäisesti. Oh my god. Oh my god. Oh my god.

Jacob [sydänsilmä emoji]:

Hei, mietin jos haluaisit tulla kanssani elokuviin perjantai iltana?

***

Hei! Tiiän että on taas mennyt aikaa viime luvusta mutta tässä olisi taas yksi luku teille! :)