99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 34

D A I S Y

Kaikilla on pelko, olkoon se sitten hämähäkit, korkeat paikat tai pimeä. Minun sattuu olemaan korkeat paikat ja juuri nyt ei ollut oikea aika miettiä pelkoani.

"Ole varovainen", Jacob kuiskasi. Hän oli onnekas, hän seisoi turvallisesti nurmikolla kun taas minä kiipesin alas 8 metriä korkeasta puusta.

"Miksi et tullut etuovesta?" Jacob pudisti päätään.

"Koska minulla ei ole lupaa mennä pihalle! Ja jos menen etuovesta jäisin heti kiinni." Otteeni lipesi puusta ja tein kaikkeni etten kiljaisisi.

Jacob haukkoi henkeään kun melkein putosin, mutta onneksi sain oksasta kiinni enkä tippunut.

"Sinun ei ensinnäkään pitäisi hiipiä pihalle", Jacob torui. "Hyvä Luoja, sain juuri sydänkohtauksen takiasi."

"Me molemmat saimme", mumisin sarkastisesti. " Ja sinä tiedät Ashtonin - hän sekoaisi, jos saisi tietää että menemme elokuviin", minä lisäsin. Päästin pienen helpotuksen huokaisun kun tajusin että olin enää vain parin metrin päässä maankamarasta.

Muutama puun haara ja minä hyppäsin, jalkani osuivat ruohoon pitäen samalla tyydyttävän tumahduksen.

"Pieni apinani", Jacob kiusasi. Pyöräytin silmiäni ja seurasin häntä hänen autonsa luokse ( hänellä on kortti ), samalla yrittäen olla itkemättä tai huutamatta.

Hän juuri kutsui minua periaatteessa omakseen. Voi luoja.

Hän avasi oven minulle ja sulki sen, sitten juoksi omalle puolelleen ja nousi kyytiin. Laitoimme turvavyömme kiinni ja ajoimme pois naapurustosta.

"Joten, minkä elokuvan menemme katsomaan?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Hyvä dinosaurus ( The good dinosaur )."

"Sinä lasket leikkiä vai mitä?"

"En", Jacob sanoi ylpeästi, pysähtyen punaisiin valoihin.

"Me tulemme olemaan vanhimmat siellä", minä valitin.

"Ja? Loukkaatko sinä minun elokuvamakuani?"

"Joo tavallaan." Minä katsoin häneen.

Hän kääntyi minuun päin ja näytti minulle kieltä ja minä näytin takaisin. Me molemmat nauroimme.

Hän laittoi radion päälle, päästäen pienen tyttömäisen kiljahduksen kun Justin Bieber alkoi soimaan. Jacob alkoi huutamaan laulun sanoja ja tekemään tyhmiä pieniä tansseja samalla kun minä huutaen käskin häntä pitämään silmänsä tiessä ja kätensä ohjauspyörässä. Siinä hetkessä tiesin että hän oli minulle juuri se oikea.

***

"Hei, saisimmeko laatikollisen M&M : ssejä ja popkornia?" Jacob kysyi tytöltä kassan takana. Tyttö nyökkäsi ja kirjoitti ne ylös kassakoneeseen.

"Siinäkö kaikki?" hän kysyi.

"Oh ja juoma." Jacob kääntyi minuun päin. "Haittaako, jos jaamme?"

"Ei kunhan sinussa ei ole poikapöpöjä", minä kiusasin. Hän nyökkäsi ja kurotti taskuunsa.

Katsoin kuinka hän ojensi käteistä tytölle.

"Odota, sinä maksoit jo liput, minä maksan nämä", sanoin, koskien hänen käteensä estääkseni häntä.

"Minä tarjoan." Hän väläytti minulle hänen hemmetin suloisen hymynsä. Minä vinkaisin ja väitin vastaan samalla kun hän ojensi tytölle rahansa, jotka hän laittoi kassakoneesen.

"Minähän sanoin että minä maksan", valitin taas samalla kun voitelimme ja suolasimme popkornimme.

"Noniin. Mennään nyt ettei olla myöhässä."

***

Löysimme paikkamme ja istuuduimme, katsoen mainoksia tulevista elokuvista. Siellä oli söpö mainos elokuvasta missä kerrottiin mitä lemmikkisi tekivät kotona sillä aikaa kun et ollut siellä.

Jacob kääntyi minua päin iso virne kasvoillaan. "Sitten kun se tulee niin me menemme katsomaan sen."

Minä nyökkäsin, pystymättä vastaamaan sillä yritin käsitellä sitä mitä hän oli juuri sanonut. Hän halusi nähdä toisenkin elokuvan kanssani. Voi hyvä luoja.

Elokuvan aikana me jaoimme herkut ja juoman ja surullisissa kohdissa Jacob piti minua kädestä kiinni. Jälkeenpäin mietittynä taisin lopettaa silloin hengittämisen.

Kun Arlon isä kuoli Jacob oli nyyhkyttävä sekamelska.

"Jacob?" Minä käännyin katsomaan häntä.

"Niin?" hän nyyhkäisi.

"Itketkö sinä?" Päästin ulos muutaman kikahduksen.

"Mitä? En, eivät miehet itke", Jacob nyyhkäisi. Hän päästi pienen niiskaisun kun näytettiin isän hauta.

Nauroin, kunnes vatsaani alkoi sattumaan samalla kun annoin hänelle pienen halin. En halunnut tämän illan loppuvan koskaan.

***

"Minulla oli todella hauskaa", sanoin kun Jacob pysäytti taloni eteen.

"Minullakin", Jacob hymyili. Hän näytti niin hyvälle ruskeat hiuksensa vedettynä sivulle ja punaisessa hupparissaan mikä hänellä oli aina.

Tuijotimme hetken toisiamme silmiin, sydämmeni lopettaen lyömisen kun hänen silmänsä tippuivat katsomaan huuliani. Hän hitaasti nojautui kohti minua. Voi. Luoja.

En tiennyt mitä tehdä, joten vain istuin paikoillani samalla kun Jacob periaatteessa nojautui kokomatkan yltääkseen minuun. Vihdoin tajusin taas jotain ja nojauduin häntä päin. Päämme osuivat yhteen, vain pilaten tunnelman.

"Wow, tämä on noloa." Minä punastuin, hieroen kipeää otsaani.

"Ei se mitään", hän nauroi. Nojauduimme uudelleen toisiamme päin.

Kiltti luoja, anna tämän onnistua.

Huulemme kohtasivat saaden minut tuntemaan ilotulitteita koko kropassani. Olin pilvissä enkä halunnut koskaan tulla alas. Lopulta minä vetäydyin.

"Hei hei Jacob." Nousin ulos autosta ja kävelin etuovelle - jalkani liian tärisevinä suudelmasta että olisin voinut kiivetä puuta uudelleen.

Avasin hitaasti oven, vilkuillen pienestä raosta sisälle. Vilkutin Jacobille kun hän ajoi pois sitten kävellen pimeään olohuoneeseen.

Yht'äkkiä valot syttyivät ja vihainen ääni sanoi: " Daisy Elizabeth Irwin, missä helvetissä sinä olit?"

***

Noniin tässä ois taas vaihteeks yks osa tähänkii tarinaan toivottavasti tykkäätte :)