99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 13

A S H T O N

Ajoin ympäri kaupunkia, etsien Daisyä. Hän karkasi ja nyt minä ja pojat etsimme häntä.

"Ilmota hänet kadonneeksi!" Calum huusi puhelimen toisesta päästä.

"En, mä luulen, että Daisyn pitäis ensin olla kadonneena 48 tuntia tai jotain."

"Mä luulen, että se on vain aikuisille."

"Oletko varma?"

"Etsi nyt vain häntä!" Minä huusin ja sitten lopetin puhelun. Oh God missä ihmeessä Daisy on?

D A I S Y

Tunsin tämän seudun aika hyvin, mutta minulla ei ole mitään tietoa missä olin.

Olin jossain epäilyttävässä kaupunginosassa.

Mahtavaa.

Jatkoin kävelyä samalla potkien kiviä kyynel virrat poskillani.

"Hei kaunokainen! Mitä sinä teet täällä yksinäsi? Alkaa olla jo aika myöhä", karkea ääni sanoi takaani.

Käännyin ja näin edessäni noin nelikymppisen miehen. Minä aloin hitaasti pakittamaan pois päin kun mies katsoi minua ylös ja alas.

"Uh, pois", minä nielaisin, käännyin ja juoksin. Hän seurasi aivan kannoillani.

Käännyin jyrkästi sivulle, vain kompastuen omiin jalkoihini ja kaatuen kovalle betonille.

"Hei, ei sinun tarvitse juosta", mies virnisti.

Minä mumisin jotain, en vielä valmiina nousemaan ylös.

"Ei kiitos." Minä nousin ylös valmiina juoksemaan, kun hän otti kiinni kädestäni.

"Minne sinä olet menossa? Hauskuus ei ole vielä edes alkanut", mies naurahti vetäissen minut kiinni rintaansa.

Hän kiersi minut ympäri ja asetti kätensä suulleni. Vaihdoin jalkani asentoa ja potkisi miestä, jolloin hänen otteensa löyseni. Lähdin juoksemaan, mutta mies pääsi kivusta kuitenkin yli nopeasti ja lähti seuraamaan minua.

"Ei!" Minä huusin kun mies onnistui kietomaan kätensä ympärilleni. "Ei! Apua! Joku!"

"Kukaan ei voi kuulla sinua pian kultaseni", mies sanoi asettaen kätensä kurkulleni. Yht'äkkiä hän alkoi kuristaa minua estäen hapen saantini. 

Minä raavin hänen käsiään.

"Sh, kaikki on hyvin prinsessa. Meillä tulee olemaan mukavaa aikaa."

"Hei! Päästä helvetti irti hänestä!"

Miestä tönäistiin, jolloin kaaduimme me molemmat kaaduimme maahan. Nousin ylös maasta ja juoksin, pysähtyen vasta kun törmäsin Ashtoniin.

Hän työnsi minut taakseen ja löi sitä pelottavaa miestä suoraan vatsaan. Kun mies toipui, hän alkoi tuijottamaan minua -pientä pelokasta tyttöä, joka kurkisteli välillä Ashtonin selän takaa- miettien olisinko taistelemisen arvoinen vai en. Lopulta mies kuitenkin lähti.

Ashton kääntyi ja laittoi kätensä poskilleni, pyyhkien kyyneleitä pois poskiltani. Hengitykseni tuli ulos suustani suihkeina kun yritin rauhoittua. (tiedän kuulostaa aika tyhmälle.)

"Hän yritti -", lopetin lauseeni ja painauduin hänen rintaansa vasten. Itkin häntä vasten, tuntien itseni haavoittuvaiseksi, mutta myös olevani turvassa Ashtonin sylissä. Hän pitäisi minut turvassa.

Oli outoa, että olin juuri ollut vihainen -tai olin ainakin tuntenut hyvin suurta vihaa- hänelle siksi ettei hän rakastanut minua, mutta nyt halasin häntä kuin elämäni riippuisi hänestä.

"Sh. Kaikki on hyvin. Minä olen täällä. Sinä olet turvassa pienokainen", hän kuiskasi samalla halaten minua tiukasti. Hän keinutteli meitä rauhallisesti puolelta toiselle. Ashtonin kädet olivat vahvat ja tukevat, mutta samalla myös rauhoittavat ja pehmeät. Ne saivat minut tuntemaan itseni suojellulle, kuin myös rauhalliselle ja lämpimälle.

"Oh, minä olin niin huolissani sinusta", Ashton nyyhkytti, samalla silitellen selkääni. "Ja kun näin jonkun hullun jahtaavan sinua en tiennyt mitä tehdä."

"Ash", minä vaikeroin, ottaen kiinni hänen paidastaan kuin hän olisi katoamassa tai jättämässä minut yksin taistelemaan tämän julman maailman kanssa. Mutta hän ei ollut.

"Minä löysin sinut. Minä olen tässä." Hän halasi minua niin tiukasti, että olin jo hetken huolissani siitä pystyisinkö hengittämään. Mutta sitten muistin pelkoni yksin jäämisestä tähän maailmaan, joten irrottautumisen sijaan minä nojasin entistä enemmän Ashtoniin, himoiten lisää turvallisuuden tunnetta. "Minä suojelen sinua aina. Kukaan ei satuta sinua."

***

"Voimmeko puhua?" surullinen ääni kuului toiselta puolelta huoneeni ovea.

"Oh, okei, odota hetki", minä huusin takaisin. "Hei, Auburn, minä FaceTime:tan sinulle myöhemmin. Ash haluaa puhua."

Auburn nyökkäsi. "Okei. Heippa Daisy."

Minä lopetin puhelun ja sen jälkeen kävelin avaamaan oveni. Ashton seisoi oven takana, näpläten hermostuneesti paitansa helmaa.

"Kuuntele, Daisy. Sinä olet ymmärtänyt kaiken ihan väärin", Ashton aloitti. Hän käveli sisään huoneeseeni ja sulki oven, sitten istuen sängylleni.

"Vähän ennenkuin Auburn saapui sinä iltana kun hän oli täällä yötä, minä kävin läpi sähköpostiviestejäni ja huomasin sen viestin jonka sinäkin näit. Se oli mitä managerini halusi minun tekevän ja ajattelevan, enkä minä ole tekemässä niin. Minä olin raivostunut ja aioin vastata hänelle ja kertoa hänelle, etten aikoisi tehdä niin, mutta sitten sinä kutsuit minua ja sanoit, että Auburn olisi täällä ihan pian, joten minulla ei ollut aikaa vastata hänelle. Minä täysin unohdin koko viestin ja jätin sen vahingossa auki. Olen niin pahoillani siitä, että sinä luulit, että minä jättäisin sinut", Ashton selitti.

Minä tuijotin häntä epätavallisen pitkään, miettien voisinko luottaa häneen vai en. Hänen piti olla täällä minua varten ja hän oli ansainnut luottamukseni, joten tein hänelle selväksi ettei hänen kannattaisi rikkoa sitä.

"Jokainen josta olen välittäny ovat jättäneet minut", minä sanoin karvaasti. "Kaikki.. paitsi sinä."

"Joten älä leiki tunteillani ja lupaa minulle, että se viesti ei tarkoittanut sitä mitä luulin sen tarkoittavan", minä sanoin.

Hän otti minut halaukseen, johon minä en vastannut.

"Minä lupaan."

Vetäydyin pois halauksesta ja tarkastelin hänen kasvojaan, etsien jotain merkkiä siitä, että hän valehtelisi. Mutta en nähny yhtään merkkiä. Ehkä minä voisin luottaa häneen.

"Okei."

~~~~~~~

Tässä teille taas yksi osa :) Pahoittelen tätä mun hidastunutta julkasu tahtia, mutta mä oon taas vaihteeks kipeenä ja pää ei oikein jaksa kestää hirveesti istuillaan oloa tai ylipäätään ajattelua, joten en voi sanoa varmaksi milloin tulee taas uus osa, mutta yritän saada viel huomenna yhden osan :)

Ja sitten TÄRKEÄ ASIA! Eli mulla on viikonloppu ihan täyteen buukattu, koska mulla on yks näytös sunnuntai iltana ja oon lähössä maanantaina viikoks matkalle, joten mun pitää pakata yms. En voi siis luvata, että sillo tulis osia ollenkaan :( .. jos jaksan yön pimeinä tunteina, jotain väsätä niin sitten saattaa tulla yks tai kaks osaa :D

PS. Jos haluutte, että mä yritän kirjottaa silloinkin melkeimpä samalla tahilla ku ny niin teijän pitää vaan votettaa ja laittaa tohon alas joku kiva kommentti :D

Mutta toivon, että ymmärrätte.. 

ily <3 

~Alexandra