99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 27

D A I S Y

Nainen ja mies kääntyivät kokonaan minua päin. Voi hyvä Luoja.

Okei, hengitä Daisy. Ota rauhallisesti. Esitä ettei sinua kiinnosta. Pysy vahvana.

"Daisy?" Äitini tuijotti minua suurin silmin, katsoen minua päästä varpaisiin. "Voi, sinusta on kasvanut kaunis nuori nainen. Kuinka vanha sinä olet nyt? 16? 17?"

Hän näytti juuri sille kuin muistinkin; laiha kiharine punaisine hiuksineen. Isäni näytti samalle myös. Samat rajun vihreät silmät (sain silmäni häneltä) ja tummat hiukset. Sama ilkeä ilme.

"Olen 15." Tuijotin äitiäni suoraan silmiin. "16, noin, neljässä kuukaudessa."

"Aw, vauvani on pian valmis ajamaan", äitini lirkutteli.

"Älä kutsu minua vauvaksesi", minä töksäytin.

Äitini näytti nujertuneelta. Oli hiljaista muutaman sekunnin ajan.

"Oh . . . No, olen kaivannut sinua todella paljon. Kuinka sinulla on mennyt?" Hän kysyi.

"Sinä olet kaivannut minua?" Korotin ääntäni. "Jos olisitte kaivanneet minua niin kamalan paljon niin ette olisi jättäneet minua ensimmäisessä paikassakaan!"

Ihmiset kääntyivät meitä päin ja tuijottivat, mutta minua ei kiinnostanut. Ei juuri nyt.

"Daisy . . . ," Ashton, joka oli pysynyt hiljaan koko keskustelun ajan shokin takia, kuiskasi kuin merkkinä että kannattaisi rauhoittua.

"Kuinka . . .", minä madalsin ääntäni. "Kuinka Ruby voi?" Sydäntäni särki kun muistin punahiuksisen siskoni.

"Hän voi hyvin. Hän on kaverillaan niin päätimme tulla käymään täällä", äitini vastasi. Katsoin isääni, joka ei ollut sanonut sanaakaan koko aikana.

Äitini nuhteli isääni. "Ole poliittinen ja puhu tyttärellesi."

"En. Minähän sanoin sinulle etten enää ikinä halua puhua tuolle pettymykselle", isäni puuskahti katsoen minua inhoten.

Pystyin aistimaan Ashtonista huokuvan vihan ja kärsimättömyyden. Puristin vihoissani käsiäni nyrkkiin.

"Edelleen kusipää, huomaan."

Isäni katsoi minua todella vihaisesti. "Sinä pikku hu -"

"Oh, katsos vain!" Ashton keskeytti. "Luke tarvitsee meitä, mennään Daisy." Ashton veti minut pois jonosta ja pois vanhempieni luota.

Käännyin ja katsoin taakseni, surullinen ilme äitini kasvoilla syöpyi muistiini. Isäni vihaisen ilmeen kanssa.

***

Ignoorasin äänen vieressäni olevan lasioven liukumisesta auki ja sen sijaan keskityin lähellä olevan rannan aaltojen ääniin. Taivas oli tänään pimeä, täydellisesti näyttäen kaikki taivaan tähdet.

"Hei. Ootko kunnossa?" Ashton istui alas viereeni.

Olin rauhassa istunut täällä katsoen tähtiä ja miettien vanhempiani. Ja Rubya. Luoja, minä kaipasin häntä.

Nyökkäsin, keskittyen tuikkivaan tähteen, etten alkaisi itkemään.

"Ootko varma?"

Nyökkäsin uudelleen.

"Okei. Olin vähän huolissani sen välikohtauksen takia, josta et puhu paljoa", Ashton vastasi.

"Jos, uh, jos se vaivaa sinua tai mitään niin voit tulla puhumaan minulle", hän lisäsi. "Tiedän etten ymmärrä mitä käyt tällä hetkellä läpi, mutta voisin yrittää auttaa -"

"Voisimmeko lopettaa siitä puhumisen?" Katsoin häntä päin.

"Juu. Sori", hän mumisi vaivaantuneesti. "Um, tule sisälle. Olemme alkamassa juhlimaan."

Minä nyökkäsin ja odotin, kunnes hän nousi ylös ja meni takaisin sisälle päästääkseni ulos pitkän huokauksen. Kerta tänään oli Kiitospäivä ja Dani oli Amerikkalainen, me päätimme, että olisi kivaa juhlia sitä hänen kanssaan, kerta hän oli kaukana perheestään eikä voinut oikein juhlia.

***

"Olen kiitollinen teistä. Ja lopuista kavereistani ja perheestäni." Dani hymyili meille kaikille.

Ashton oli ehdoittanut, että kerääntyisimme pöydän ääreen ja kertoisimme mistä olimme kiitollisia.

"Olen kiitollinen bändistämme ja faneistamme", Luke sanoi.

"Olen kiitollinen koirista", Calum vitsaili. "Läpät läppinä. Olen kiitollinen Danista, teistä kaikista ja perheestäni." Calum ja Dani jakoivat ällöttävän, mutta samalla söpön, pusun.

Michael ja minä yökkäsimme, saaden Calumin kurkottamaan meitä kohden ja läimäisi meitä molempia.

"Olen kiitollinen hiusten värjäämisestä", Michael virnisti, vetäen kätensä läpi vasta värjättyjen punaisten hiuksiensa läpi. "Oh, ja teistä kaikista tietysti", Michael lisäsi Ashtonin kumoavan katseen alla.

"Olen kiitollinen Daisystä." Ashton kurottautui luokseni ja halasi minua tiukasti. Kaikki pöydässä sanoivat 'aww'.

"Entä sinä, Daisy-Doo?" Dani sanoi.

"Olen kiitollinen teistä." Minä hymyilin.

He kaikki hurrasivat.

"Ja nyt syödään!" Michael huusi leikaten kalkkunaa.

*VAROITUS*

Olin jo nääntymäisilläni. Näky herkullisesta kalkkunasta, kinkusta ja perunamuussista edessäni oli kiusaava. Mutta minä pidättäydyin syömisestä. Selviäisin kyllä tästä.

"Syö niin paljon kuin jaksat", Ashton kuiskasi ja taputti minua hellästi reidelle.

Vatsani murahteli toistuvasti, suorastaan kerjäten palaa kalkkunasta.

Ei. Olin jo valmiiksi tarpeeksi lihava. Minun ei pidä syödä.

Mutta ruoka näytti niin hyvälle.

"Otahan, kulta", Calum tarjosi, pidellen kalkkuna lautasta edessäni. Tuijotin ruokaa muutaman sekunnin, miettien söisinkö vaiko en.

Vïtut

Huokaisin ja otin lautasen.

Tulen niin katumaan tätä.

Kommentoikaa rakkaat! ❤