D A I S Y
"Tuo on aivan liikaa sokeria!"
"Eikä ole!"
"Onpas! Katso, reseptissä sanotaan että 1 1/2 kuppia sokeria! Ei 2 kuppia!" Otin kiinni Jacobin ranteesta , pysäyttäen hänet ennen kuin hän ehtisi kaataa enempää sokeria kulhoon.
"Hyvä on neiti Pomottelija. Tee se sitten itse", Jacob puuskahti, pudottaen kaiken pitelemänsä tasolle.
"Hyvä on", vastasin lapsellisesti ja aloin sekoittamaan kaikkia aineksia suklaakeksejä vasten (tein keksejä poikien johtajille jouluksi, sillä kukaan pojista ei osaa leipoa. Ja he ovat tällä hetkellä haastattelussa. )
Jacob tuli taakseni, kietoen kätensä ympärilleni. Hänen leukansa lepäsi olkapäälläni samalla kun hän katsoi kun minä leivoin. Käännyin ottamaan jotakin, kun hän otti sormellaan raakaa keksitaikinaa ja söi sen.
"Jacob Alexander!" Minä toruin.
"Daisy Irwin!" Hän kiusasi, antaen minulle suukon poskelle.
Me olimme seurustelleet muutaman viikon, mutta se tuntui ikuisuudelle. Viime viikot olemme kokoajan olleet yhdessä, josta Ashton ei tykkää koska "tarvitsemme aikaa erossa toisistamme." En kylläkään häntä kuunnellut.
"Voimmeko katsoa elokuvan?" Jacob kitisi, tarraten minuun kiinni kuin vauva koala samalla kun yritin laittaa keksitaikinapallot uuniin.
"Kunhan nämä paistuvat."
Hän nuokkui ja valitti koko sen ajan kun odotimme. Minä jätin hänet huomiotta ja tekstasin Jazille. Jacob hyppäsi innostuneena ylös tuolilta kun ajastin soi ja minä otin keksit ulos uunista.
Laskin ne keittiötasolle jäähtymään, mutta tyhmä poikaystäväni nappasi yhden kekseistä ja sitten tiputti sen lattialle valittaen että se oli liian kuuma. Kun aloitin siivoamaan sotkua, Jacob nosti minut ja heitti minut hartioilleen. Minä vinkaisin ja rukoilin häntä olemaan tiputtamatta minua samalla kun hän kantoi minut ylös rappusia.
Hän tiputti minut sängylleni. Kun istuin oikeinpäin minä mulkaisin häntä.
"Olen liian painava. Älä enää ikinä nosta minua." Minä pudistelin päätäni.
"Et sinä ole liian painava. Älä sano niin", Jacob torui istuen sängylle viereeni. Oli hiljaista, kunnes yhtäkkiä hän taklasi minut.
Painimisen jälkeen Jacob makasi kyljellään vieressäni, tuijottaen minua. "Sinä ole kaunis", hän sanoi randomisti, nojaten eteenpäin suukottaakseen nenääni.
Laitoin tv:n päälle ja päädyimme katsomaan Nemoa etsimässä elokuvakanavalta. Hän loikoili selällään kun taas minä olin kyljelläni, pää hänen rinnallaan.
Olimme siinä kohdassa elokuvassa missä Nemo löytää sen kalan hammaslääkärin vastaanotolta kun silmäni alkoivat sulkeutumaan. Olin noin 2 minuuttia nukkunut kun kuulin kameran äänen, joka sai minut heräämään.
Katsoin Jacobin puhelimesta häneen, rutistaen kulmakarvani yhteen vihaisena.
"Älä ota kuvia minusta!" Minä valitin, haudaten naamani hänen kaulaansa.
"Odota, Daisy, katso", Jacob sanoi.
"Mitä?" Katsoin ylös, nähden hänen puhelimensa kasvojemme edessä. "Mitä sinä -"
Minut keskeytettiin kun hän laittoi kätensä leukani alle ja puristi poskiani yhteen. Hän suukotti poskeani ja nopeasti otti kuvan. Minä voihkaisin ja kierähdin ympäri.
"Lopeta", mumisin väsyneenä. Jacob nauroi.
"Haluan laittaa tämän Instagramiin, mutta en voi tägätä sinua, koska sinä et ole siellä!" Jacob kommentoi.
"Oi voi", minä kiusasin ja suljin silmäni.
"Tee käyttäjä!" hän valitti. "Jotta en ole yksinäinen täällä."
"Kyllä sinä selviät."
Oli aivan hiljaista paitsi pystyin kuulemaan kuinka hän kiemurteli, mutta jätin sen huomiotta ja yritin nukkua.
"Mikä on sun sähköpostiosoite?" Hän yhtäkkiä kysyi. Kääntyen takaisin.
Hän oli puhelimellani, kirjautumissivu näytöllä. Minä voihkaisin.
Kirjoitin sähköpostiosoitteeni sitten laittaen pääni hänen rinnalleen, katsoen kuinka hän teki minulle käyttäjän (se oli daisyirwin99). Jacob kävi läpi kuvani ja valitsi sieltä kuvan meistä, jonka Jaz oli meistä ottanut.
"Rakastan seksikästä ja hauskaa poikaystävääni Jacobia", hän nauroi kun kirjoitti sen biooni. Puistelin päätäni, katsoen kun hän julkaisi sen kuvan jonka hän oli vasta meistä ottanut.
Fanit jotenkin löysivät käyttäjäni ja minulla oli 100 seuraajaa vain minuuteissa. Jacobinkin seuraaja määrä kasvoi myös.
"Joku on kuuluisa", Jacob kiusasi kun seuraaja määrä vain nousi. Pyöräytin silmiäni ja painauduin lähemmäs hänen lämmintä kehoaan ja vaivuin takaisin uneen.
Hän suuteli päälakeani ja kietoi kätensä ympärilleni ja nukahti myös.
A S H T O N
Avasin etuoven ja kävelin sisälle, pojat seuraten minua.
"Daisy? Me tulimme takaisin!" Minä huusin, kävellen keittiöön. Löysin kokoelman keksejä; suklaakeksejä ja vaniljakeksejä joihin oli tehty lumiukot, lumihiutaleita ja laitettu punaisia hippuja. Se oli niin mukavaa häneltä tehdä ne meille.
Michael kurkotti niihin.
"Nämä ovat Modestia varten", minä toruin läpsäyttäen hänen kätensä pois. "Missä hän on?" Minä lisäsin.
Menimme yläkertaan ja kävelimme hänen huoneeseensa. Käänsin oven nuppia ja avasin oven.
Haukoin henkeä kun näin pojan nukkuvan hänen sängyssään.
***
Olkaa hyvät! ja jättäkää kommenttia niitä on kiva lukee :)
YOU ARE READING
99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish
FanfictionHän luuli, että koko maailma on häntä vastaan ja rakastetuksi tuleminen vain ei ollut häntä varten, kunnes hän tapasi neljä poikaa jotka halusivat muuttaa sen. Varoitus: Kirja saattaa sisältää viiltelyä, syömishäiriötä ja itsemurhaisia ajatuksia. . ...