99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 8

D A I S Y

"Luke, Michael, Calum, Daisy, ruoka on valmista!" Ashton huusi yläkertaan. Minä lopetin pelin jota olin pelannut ja kävelin ulos huoneestani, hymyillen Lukelle.

"On viimeinen päivä", Luke varoitti. "Kerro hänelle tai minä kerron."

Nyökkäsin ja katsoin lattiaan.

"Olen pahoillani kiddo. Se on omaksi parhaaksesi", Luke taputti minua päähän ja käveli rappuset alas. Pysähdyin rappusten yläpäähän ja tuijotin hauskaa ryhmä kuvaa pojista seinällä.

Totuus oli; he kaikki ovat hauskoja poikia enkä minä halua lähteä. Mutta kun Ashton saa tietää, hän lähettää minut takaisin orpokotiin.

Ravistelin päätäni ja kävelin alas.

Keskellä ruokailua Ashton kysyi: "Miksi sinä et syö" , kun huomasi minun pyörittelevän ruokaani lautasellani 50:ttä kertaa.

"En ole nälk -"

"Daisyllä on syömishäiriö", Luke möläytti ja nopeasti joi vetensä.

"Mitä? Luke!" Minä kiljaisin.

Luke ja minä aloimme huutamaan toisillemme, sillä aikaa kun Ashton oli ihan shokissa ja Calum yritti auttaa Michaelia, joka oli tukehtumaisillaan ruokaansa.

"Sori, mutta mä varotin sua."

"Minä aion kertoa hänelle", minä valitin. "Joskus.."

"Miksi sinä olet niin peloissasi siitä, että hän saa tietää? Sinun tarvitsee oppia, että eivät kaikki ihmiset ole sinua vastaan ja sen, että me aidosti välitämme sinusta!"Luke huusi, saaden koko pöydän hiljaiseksi.

Jopa Michaelin yskintä loppui.

Peitin kasvoni enkä pystynyt estämään kyyneliä valumasta silmistäni. Nyt Luke on vihainen minulle. Mahtavaa.

"Noniin kultaseni", Ashton kuiskasi asettaen kätensä olkapäälleni. Hän seisoi nyt. Nyökkäsin ja pyyhin kyyneleitän ja nousin seisomaan.

Yksi katsekkin Lukeen sai vatsani ihan sekaisin. Hänen kasvoillaan oli myötätuntoinen ilme.

Ashton kietoi kätensä ympärilleni ihan niinkuin eilen Targetissa. Hän otti avaimensa ja ohjasi minut autolleen.

Hän aikoi varmaankin viedä minut takaisin orpokotiin.

"Olen pahoillani", minä kähisin ja katsoin vieressäni olevaa ikkunaa, jotta hän ei näkisi minun itkevän.

"Kaikki on hyvin. En minä ole vihainen sinulle."

"Onko Luke?"

Ashton ei vastannut, joka sai minut entistä surullisemmaksi. Me saavuimme jäätelökioskille.

Kun olimme tilanneet jäätelömme kävimme istumaan yhteen ulkona olevaan pöytään.

"Puhu minulle", Ashton sanoi, nuolaissen hiukan jäätelöään. "Kerro minulle miten Luke tiesi ja mistä hän varoitti sinua."

"Sinä et halua pitää minua enää", minä mumisin.

"Minäkin viiltelin joskus", Ashton kertoi. "Joten tiedän miltä sinusta tuntuu, joten en ikinä jätä sinua. Nyt kiltti kerro minulle."

"Okei.. Luke näki viiltelyarpeni kolme päivää sitten ja hän sanoi, että minun pitää kertoa sinulle siitä 'ennenkuin se on liian myöhäistä' tai hän kertoo. En kertonut sinulle tarpeeksi aikaisin, joten Luke kertoi sen pöydässä." Katsoin pois päin."En halunnut kertoa sinulle, koska kun ihmiset jotka adoptoivat minut saavat tietää he eivät halua minua enää ja minä todella tykkään asua teidän kanssanne."

Ashton katsoi minua sympaattisesti. "No, sinä asut nyt meidän kanssamme etkä sinä ole lähdössä minnekkään vielä pitkään aikaan."