99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 7

D A I S Y

Koulu.

Se paikka missä en ole ollut viiteen päivään.

"Toki." En ollut hermostunut niin kauan kun sain vain käydä samaa koulua kuin aikaisemminkin. Ashton istutti minut istumaan samaan pöytää muiden poikien kanssa.

"Okei, joten, ensin, haluatko käydä julkista- vai kotikoulua?" Ashton kysyi ottaen haukun pannukakustaan kysymyksensä jälkeen.

"Julkisen."

"Okei", Ashton sanoi. "Minä kirjaan sinut -"

"Minut on jo kirjattu", tokaisin katkaisten hänen lauseensa. "Läntiselle yläasteelle."

Ashton vilkaisi Calumiin. "Oh.. okei. Haluatko mennä huomenna takaisin sinne?"

Minä nyökkäsin. Huomenna oli torstai. Minulla ei ollut enää varaa olla pois koulusta

"Okei, mahtavaa. Tuo oli helppoa. Tarvitsetko mitään koulu juttuja?"

"Juu", minä vastasin, muistaen pienen listan asioista joita tarvitsen. "Vain muutaman jutun."

"Okei. Lähdetään sitten nyt", Ashton sanoi.

Hänen silmänsä katsoivat minun täyteen lautaseeni.

"Mutta ensin. Sinä syöt aamiaisesi."

"En ole nälkäinen."

Luke katsoi minuun silmät suurina.

"Oh. Oletko varma?" Ashton kysyi.

"Kerro hänelle", Luke muodosti huulillaan.

"Olen -" vilkaisin Lukea, joka hiljaa toisti itseään. "Olen varma."

***

"Annan sinulle kolme päivää."

Minä hypähdin ja katsoin refleksimäisesti Lukeen.

"Lopeta säikyttelemästä minua", naurahdin, jatkaen hiusteni kuivaamista pyyhkeellä. "Ja kolme päivää mihin?"

"Jos et kerro Ashtonille 'vaivoistasi' tai minä teen sen", Luke murisi, madaltaen ääntään.

Siirryin letittämään hiuksiani ja käännyin katsomaan Lukea. "Sinä sanoit, että pidät tämän meidän välisenämme."

"Niin teenkin, niin kauan kun hänen tietämättömyytensä ei vaaranna terveyttäsi", Luke sanoi.

Katsoin alas häpeästä kun sidoin letin.

"Hei, olen pahoillani. Haluan vain sinun olevan turvassa ja kunnossa. Niinkuin Ashtonkin."

Minä nyökkäsin.

"Tule nyt, kiddo. Ashton odottaa."

Koko 10 minuuttinen automatka Targettiin oli aivan hiljainen. Ashton kuunteli radiosta jotain rockbändiä ja hyräili sen tahtiin samalla kun minä tuijotin ulos tuulilasista.

"Onko jokin huonosti?" Ashton kysyi pysähtyen punaisiin valoihin. En halunnut Luken kertovan hänelle, mutta en myöskään itse halua kertoa hänelle. "Voit kertoa minulle mitä vain, tiedäthän sen?"

"Kaikki on ihan hyvin", minä valehtelin.

"Oletko varma?"

"Olen."

Pääsimme Targettiin ja nousimme nopeasti pois autosta toivoen välttävämme ylimääräistä huomiota.

Näin joukon ihmisiä sivussa ottamassa kuvia minusta ja Ashtonista.

"Nopeasti, tule." Ashton laittoi kätensä hartioilleni ja johdatti minut sisälle kauppaan. Ashton piti kättään hartioillani, kunnes saavuimme koulutarvikeosastoille

Okei, tarvitsen vihon, kyniä ja -

Kun olin ottamassa kierrevihkoa hyllystä jonkun toisenkin käsi oli ottamassa sitä. Hypähdin, silmäni matelivat henkilön kättä pitkin pian myös nähden henkilön kasvot.

Se oli tyttö jolla oli pehmeän siniset silmät ja blondit hiukset. Hän näytti kutakuinkin tyttö versiolle Lukesta.

"Anteeksi", me molemmat sanoimme hämmentyneinä.

"Sinä voit ottaa sen", tyttö sanoi punastellen, vetäen kätensä pois.

Hymyilin tytölle vastaukseksi ja otin vihon. Hän olin paljon minua pidempi, olen itse 161 cm joten tytön täytyi olla ehkä 179 cm, tytön farkkushortsit paljastivat tytön laihat ja pitkät jalat. Hänen rusketunut vatsansakin näkyi selvästi hänen crop toppinsa kanssa.

Toivoisin, että olisin yhtä itsevarma kuin hän.

Hymyilin hänelle vielä viimeisen kerran ennenkuin käännyin ja kävelin takaisin Ashtonin luokse.