99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 14

D A I S Y

"Daisy", kuului jonkun ääni jostain läheltäni, jota seurasi pian myös sormien napautus. "Daisy, täällä näin."

Minä käänsin pääni. Macy ja hänen porukkansa istuivat pöydässä tuijottaen minua.

Minä vilkaisin Auburnia, joka käveli vierelläni niinkuin yleensäkin kun kävelimme kohti normaalia pöytäämme.

"Daisy tuu istumaan meijän kanssa", Macy sanoi.

"Mene. Kerro minulle sitten kaikka juorut", Auburn kuiskasi, virnistäen minulle pienesti.

Käännyin kohti joukkiota ja käveli heidän luokseen, istuen Lexi Medleyn viereen.

Olen alkanut syömään paremmin. Hidas prosessi. Haluan parantua, minä todella haluan. Haluan ainoastaan tehdä sen, jotta voisin elää pitkän onnellisen elämän Ashtonin kanssa ilman, että hän on kokoajan huolissaan minusta.

Minä mutustin pientä pussia sipsejä, jonka Ashton oli pakannut minulle lounaaksi, samalla kuunnellen tyttöjen keskustelua.

"Um, mitä sinä teet?" Lexi kysyi ällöttyneenä.

"Syön?" vastasin kuin se olisi ollut maailman selvin kysymys.

"Sipsejä? Tiedätkö kuinka paljon niissä on kaloreita? Sinusta tulee," - Michelle keskeytti lauseensa dramaattisesti - "lihavaksi."

Muistot minusta näännyttämässä itseäni pitkiä aikoja vilisivät silmieni edessä, saaden minut asettamaan pussin takaisin pöydälle katumuksesta.

Tämä taitaa nytten mennä takaisin siihen mitä se oli aikaisemmin.

"Minä söisin sinuna hiukan vähä kalorisempaa ruokaa", Macy sanoi. "Sinä voisit laihduttaa muutaman kilon."

Tuo sattui.

Ei vaan, tuo tuntui ihan vetselle sydämmessäni.

"Oh", minä sanoin, nostaen sipsipussin käteeni. Nousin ylös ja kävelin roskakorille, heittäen sipsipussin sinne.

Minä käännyin, nähden tyttöjen nyökyttelevän päitään hyväksyvästi. He kuiskuttelivat jotain keskenään, lopettaen kun minä istuin takaisin pöytään.

"Mitä jos sinä tulisit huomenna shoppailemaan meidän kanssamme?" Macy ehdotti.

"Huomenna?" minä vastasin. "Okei. Minä kysyn, um, isältäni", vastasin nolostuneena.

"Hienoa. Tässä on numeroni. Tekstaa minulle pääsetkö vai et huomenna koulun jälkeen." Macy ojensi minulle palan paperia, jonka hän oli repinyt irti vihostaan.

Minä nyökkäsin ja otin paperin. 

***

"Miksi sinä et syö?" Ashton kysyi huolestuneena, katsoen hänen melkein tyhjältä lautaseltaan minuun.

"En vain ole nälkäinen." Minä valehtelin. Olin kertakaikkiaan nääntymässä. Mehevän näköinen pihvi lautasellani edessäni teki siitä vielä hirveämmän.

Olen niin kateellinen pojille, jotka söivät ilman mitään huolen häivää. Olen heille niin kateellinen, koska he eivät syömisen jälkeen lukinneet itseään vessaan ja nipistäneet vatsoja- ja reisi läskejään ja tunne itseään ällöttäväksi. Olen niin kateellinen heille, koska he eivät tiedä miltä tuntuu pelätä syömistä.

He eivät tiedä.

Vatsani murahti, minkä peitin feikki yskäisyllä, jotta Ashton ei saisi tietää, että näännytän taas itseäni.

Pojat eivät kysyneet enää muita kysymyksiä, sen sijaan he jatkoivat syömistään.

"Voinko käyttää hiukan rahaa?" kysyin nätisti Ashtonilta. "Kaverini haluaisi minut shoppailemaan heidän kanssaan."

Ashton katsoi taas ylös, kirkastuminen hänen silmissään sai hänen silmänsä näyttämään entistä vihreämmille mitä ne oikeasti ovat. "Toki."

"Kiitos. Voinko nopeasti tekstata hänelle ja kertoa, että voin tulla?" kysyin viattomana.

Michael ja Calum alkoivat kikattamaan selvästikin miettien kysymykseni likaisella tavalla. Ashton loi heihin pettyneet katseet, jonka jälkeen ne kaksi yrittivät lopettaa nauramisen.

Mutta tässä talossa ei tunnettu sellaista asiaa kuin hiljaisuus.

"Olkaa hiljaa", Ashton mumisi, katsahtaen kahta epäkypsää poikaa. "Ja kyllä voit."

Tekstasin Macyn numeroon, jonka olin tallentanut juuri ennen ruokailua. Hän vastasi: Hienoa. Voit tulla minun ja tyttöjen kyydillä ostarille.

"Hän sanoi, että hän voi antaa minulle kyydin", kerroin Ashtonille.

"Kerro hänelle, että haen sinut kuudelta ostarilta."

"Kuudelta?" minä toistin. "Ashton, siinä on liian vähän aikaa."

"Niin, Ash. Hae hänet kahdeksalta tai jotain", Luke liittyi keskusteluun, jolloin minä lähetin hänelle kiitollisen hymyn.

"Okei, kahdeksalta", Ashton vahvisti.

Minä tekstasin hänelle, sitten asetin puhelimeni alas ja otin huikan vettä, ollen samalla innoissani huomisesta.

Hey! :) Ja Alexa on taas täällä kirjoittelemassa. Tauko ohi ja pian taas pääsen julkasemaan kaikkia tarinoita normaali tahtiin :) Kuinka moni ja kyllästy mun taukoon? Mä ainakin xD