99 Skinny ● Adopted By 5sos || Finnish

Chapter 22

D A I S Y

"Hei, voitaisiinko puhua hetki?" Danielle ilmestyi oven suuhuni.

Katsoin ylös puhelimestani, hänen surullisiin silmiinsä. "Tottakai. Mikä on?"

Hän tuli sisään huoneeseeni ja istuutui sänkyni reunalle. "Minä olen huolissani sinusta. Minä olen tarkkaillut sinua muutaman päivän ja huomannut ettet sinä ikinä syö. Ja jos lähelläsi on ruokaa niin sinä teet kaikkesi välttääksesi syömisen. Joten, ole jooko rehellinen, onko sinulla anoreksia?"

Tuijotin häntä hetken, jonka jälkeen sanoi, "On. En tajunnut, että se on noin helposti huomattavissa."

Hän kohautti olkiaan.

"Minulla oli mennyt jo jonkin aikaa ihan hyvin," minä aloitin, voimatta lopettaa siihen, "mutta en tiedä. Kun olen allapäin en syö ja olen ollut stressaantunut Bryanan takia, joten en ole syönyt."

Katsoin alas syliini. "Ja, ihmiselle jolla on syömis häiriö, kauniin mallin kanssa asuminen on helvettiä."

Danielle nyökkäsi hitaasti, selvästikkään tietämättä mitä sanoa. Hiljaisuus valitsi huoneessa hetken.

"Käveltäiskö rannalle?" Danielle ehdotti. "Saadan kaikki pois mielistämme."

Minä nyökkäsin, hiukan hymyillen. Seurasin häntä ulos huoneesta, sujauttaen flip floppini jalkoihini.

"Hei, haluutteko te kaks maapähkinävoileivät?" Calum kysyi, pysäyttäen meidät pieneen keittiöön. (Joka oli olohuoneessa)

"Ei kiitos", Danielle sanoi suukottaen häntä poskelle. "Me ollaan menossa ulos." Danielle katsahti Ashtoniin ja Heidiin, jotka katsoivat TV:tä. Heidi tuijotti minua.

Vedin epävarmasti shortsejani alaspäin. Pystyin vain toivomaan, etten näyttänyt aivan valaalta näissä shortseissa. God, minun ei olisi pitänyt laittaa niitä päälleni. Ehkä, minun pitäisi vaihtaa -

"Entä sinä, Daisy Doo?" Calum kikatti uudelle keksimälleen lempinimelle.

"Olen allerginen maapähkinävoille", minä kerroin hänelle. "Mutta kiitos kuitenkin."

Calum kohautti olkiaan ja otti sitten ison haukkuksen leivästä, jonka hän oli tehnyt itselleen. Danielle naurahti ja ohjasi minut ulos hotellista.

***

"Minä rakastan rantoja." Danielle huokaisi, kaivaen varpaansa kuivaan hiekkaan. "Siksi asunkin Californiassa", hän lisäsi kikattaen.

Me istuimme hiekassa, välittämättä siitä, että joutuisimme kävelemään takaisin hotellille hiekkaisissa vaatteissa ja puhuimme kaikesta samalla kirjoittaen hiekkaan. Hän kertoi minulle kuinka hän tapasi Calumin ja heidän ensi treffeistään ja hänen perheestään. Mikä kerroin hänelle kaikista hulluista asioista joita olin kokenut asuessani pojilla.

Olimme siellä viiteen asti, sitten päätimme lähteä takaisin sen varalta jos pojat sattuisivat haluamaan lähteä ulos syömään. Onneksi minulla on Danielle.

***

Kierähdin ympäri kuullessani huoneeni oven avautuvan ja sulkeutuvan.

"Daisy?" Tuttu ääni kuiskasi.

"Dani?" Minä mumisin väsyneesti. "Kello on kaksi yöllä. Mikä hätänä?"

"Meille tuli riita Calumin kanssa." Hän niiskaisi. Pian tunsin painon laskeutuvan sänkyni päähän.

"Mistä?" Nousin istumaan, yrittäen nähdä hänet paremmin pimeässä.

"Hän oli vihainen siitä kun en ole viime aikoina viettänyt hänen kanssaan tarpeeksi aikaa", Dani nyyhkytti.

Minä purin kynttäni. Me olimme Danin kanssa viettäneet vähemmän aikaa poikien ja Heidin kanssa olleen enemmän kahdestaan viimeisen parin viikon aikana.

"Hän unohtaa sen huomenna?" Vastasin vaivautuneesti, tietämättä mitä voisin sanoa. En ollut ikinä ennen ollut tällaisessa tilanteessa.

"Voit nukkua täällä kanssani?" Minä ehdotin. Hän nyökkäsi ja pyyhki kasvojaan.

Dani ujuttautui peiton alle ja makasi vieressäni omalla puolellaan. Mikä olin selälläni, tuijotellen kattoa.

"Meidän pitäisi yrittää erottaa Ashton ja Heidi", Danielle mumisi. "Heidi repii kaikki erilleen."

Se oli totta; sen takia minä ja Danielle olimme nykyään enemmän kahdestaan ja pysyimme erossa muista, koska emme halunneet olla Heidin lähellä. Se oli selvästi pilaamassa Danin ja Calumin välit.

Ashtonin ja minun välit olivat jo pilalla.

"Niin." Silmäni alkoivat painaa.

"Hyvää yötä, Daisy", Danielle kuiskasi.

"Hyvää yötä", minä sanoin ja vaivuin uneen.

Hope you enjoy!♡