What Am I Doing?

Ihme ruipelo!

Katson odottavasti edessäni seisovaa poikaystävääni, joka juuri lupasi kertoa minulle kuka hän on. Peter luo minuun vielä yhden silmäyksen ennen kuin laskee pelottoman ja uhkaa huokuvan katseensa kenkiin.

"Olen ihmissusi, niinkuin sinäkin."

Tuijotan herkeämättä Peteriä, aluksi siniharmaat silmäni täynä ihmetystä ja sitten vihaa kiiluen.

"Ja milloin ajattelit mainita tästä minulle? Et varmaan ikinä! Et olisi ikinä kertonut, jos et olisi saanut tietää minun olevan ihmissusi!" Huudan tälle päin naamaa. Peter nostaa syyttävän katseensa minuun. Tämä selittääkin sen miksi hän tietää niin paljon!

"Kyllä, en olisi ikinä kertonut sinulle. En olisi edes harkinnut sitä. Olen sentään Saaristolauman tuleva alfa." Ennen kuin Peter näyttää tajunneen mitä päästi suustaan katson tätä murhaavasti.

"Hänkin on tuleva alfa! " Suteni murisee sisälläni vihaisena. "Hän petti sinua! Hän ei kertonut olevansa yhden maailman mahtavimpien laumojen tuleva alfa!"

"No sepä kiva! Vai että olet ihan alfakin! Tämähän kruunaa koko jutun!" Syljen sanat suustani ajattelematta ollenkaan. Todellinen minäni on tipotiessä ja suteni on ottanut minusta vallan.

"Ja, jos tiedät yhtään rikoit yhtä ihmissusien kirjoittamatonta sääntöä, joka kieltää seurustelemasta kenenkän kanssa ennen sielunkumppania. Ja minä en todellakaan ole sielunkumppanisi. Tiedän sen. Olen sen verran arvokas susi, että en edes antaisi tuollaisten pikkuhukkien tulla tielleni!" En tunnista enää ääntäni omakseni ja huomaan suteni puhuvan ensimmäistä kertaa ääneen ja se näyttää totaallisesti säikäyttäneen Peterin, joka tuijottaa minua silmät melkein pullistuen ulos kuopistaan.

Peter hengähtää järkyttyneenä."Sinä olet se alfa, josta kaikki puhuvat! Pohjoisenlauman tuleva alfa, joka ei ole löytänyt sielunkumppaniaan ja jonka joka uros haluaa!"

Peterin äänestä kylmyys on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja tilalla on hämmennystä, jos osaan lukea hänen silmiään, niissä on joitain kunnioituksen kipinöitä.

Suteni luo ärtyneen katseen Peteriin ja muuttuunkin pian sudeksi. Kipu on taaskin aivan sietämätöntä ja kiljaisen ääneen, mutta tällä kertaa muuntuminen on ohi muutamassa sekunissa.

Peter katsoo minua silmät leiskuten ja muuttuu pian itsekin sudeksi. Hänen sutensa on hiukan kookkaampi kuin minun mutta en havaitsi lihaksia yhtä paljon kuin itsellänni. Peterin susi on kauniin ruskean sävyinen ja silmät jokseenkin hurmaavat.

'Ihme ruipelo!'Suteni sanoo minulle sisälläni, sillä en suostu avaamaan suutani, Ja toisinkuin viime muuntumisella tällä kertaa olen saanut kontrollin itsestäni, joka oli vielä minuutti sitten sudellani.

"Olet kaunis", Peter sanoo johon tuhahdan vain vastaukseksi.

"Sinusta en voi sanoa samaa", vastaan tälle, vaikka oikeasti haluaisin kehua hänen ulkonäköään.

"Tiedän, että olet erimieltä."

"Sinä..et...tiedä...minusta...mitään!" Ärähdän tälle kaikki tietävälle, joka luulee tuntevansa minut. Ja paskatkin lentää.

"Et ole tuota mieltä oikeasti. Sutesi on ottanut mielesi haltuun. Jos luulet voivasi hallita häntä olet väärässä." Peter sanoo kylmäkiskoisesti.

En kestänyt enään Peterin näsäviisasteluja ja hyppäsin suurella kaarella sen selkään ja aloin takoa kynsillä tämän selkää. Ainakin yritin, sillä tämä luikersi nopeasti pois minun alta ja katoi minut kumoon ja siinä minä sitten makasin maassa silmät pursuten ulos kuopistaan. Hän vain oli periaatteesa huitaissut vain tassuaan saaden minut heti maahan makaamaan.