What Am I Doing?

Kahlittu vai vapaa

Irrottaudun suudelmasta liian nopeasti ja horjahdankin muutaman askeleen taaksepäin, allani on liukas maa ja meinaan kaatua mutta tunnen pian lämpimän käden tarttuvan nopeasti kiinni omastani, estäen kaatumiseni kovalle maankamaralle.

"Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että nää kaatumiset saa luvan riittää tältä päivältä." Luke naurahtaa, minun poskien alkaen polttamaan kylmiä kasvojani.

"Sama." Sanon ja katson hetken aikaa käsiämme, ennen kuin irrotan omani hitaasti Luken lämpimästä kädestä.

"Tuota mun on pitäny sanoo sulle eräs asia." Luke sanoo posket hieman punertaen, tämän raapien samalla niskaansa. Aaw, hän on todella suloinen tehdessään noin ja täytyy myöntää, että muutenkin.

"Mä taijan tota tosiaankin tykätä susta." Tämä sanoo katsoen minua samalla suoraan silmiin. Näen tämän silmiltä kuvastuvan helpotuksen, onnen ja ihastumisen tunteiden sekamelskan. Kuin tämän päässä olisi räjähtänyt atomipommi.

"Mun täytyy myöntää kyllä sama asia. En ollu ennen etes tajunnu, että tykkäisin susta enemmän kun kaverina, ennen kuin nyt." Sanon tälle hieman liian hiljaa, joka saa Luken vain naurahtamaan leppoisasti ja kaappaamaan minut lämpimään halaukseen. Tajuntaani räjähtää kuin pomminlailla eräs asia, joka saa minut työntämään Luken pois halauksesta.

"Mikä nyt?" Tämä kysyy hieman hämillään.

"Me ei voida tehdä näin. Carter kertoi minulle joskus, että pitää minusta mutta sanoin  hänelle, että en voi seurustella tai mitään hänen kanssaan, sillä ihmissudet ottavat seurustelu kumppanikseen sielunkumppanin. Ja mistä minä voin tietää oletko sinä sielunkumppanini vai et." Sanon tälle turhautuneena. Muistan käyneeni tämän samanlaisen kuvion joskus Carterin kanssa, ennen kuin hän löysi oman sielunkumppaninsa.

"Hei, mä kyllä ymmärrän sun huolen. Sä oot lauman alfa ja kaikki odottaa sun löytävän sielunkumppanin ja ottavan tämän seurustelukumppaniksi, mutta et olisi ensimmäinen alfa tai susi, joka seurustelisi ei-sielunkumppanin kanssa. Ja minä itsekkin ajattelin, että en voisi kuunaan päivänä seurustella ei-sielunkumppanin kanssa." Luke kertoo katsoen minua samalla lohduttavasti. Näen hänen silmistään, hänen olevan valmis kanssani seurusteluun hetkenä minähyvänsä, hän vain odottaa suostumistani.

"Mä en tosiaankaan ole varma mitä mä aijon nyt tehdä. Ja mä näen susta, että sa haluisit seurustella mun kanssa. Mä voin sanoo, että voidaan yrittää mutta ekana meidän kanttaa tutustua. Mitä jos sä et tykkääkkään musta tai mä susta? Mä oon kuin yksi hirviö." Sanon tällen purren huultani hermostuneena. Tämä kuvio alkaa turhauttamaan minua todenteolla. Onko ihmissusien seurustelu aina tällaista?

"Hei älä huoli. Me voijaan alottaa kokeilee ja ei meillä oo mikään pakko kertoo tästä kellekkään." Nyökkään hänelle tähän väliin, sillä olen tämän kanssa samaa mieltä ainakin tästä asiasta.

"Ja mä ainakin uskon, että sä et oo mikään hirviö. Katos me ihmissudet osaamme katsoa pintaa syvemmälle. Tai ainakin osa meistä, en voi mennä kaikista takuuseen." Luke sanoo pyöräyttäen hartioitaan.

"Mä oon hirviö!"Huudahdan tälle jatkaen epätoivon paistaen äänestäni.

"Mä en halunnut olla ihmissusi, ihmisen vihollinen ja vaikka mitä sanoisit, minusta ihmissudet on hirviöitä. Ei me olla tavallisia! Meitä pelätään ja tapetaan. Osa maksaisi omaisuuden, jos saisi meidät kaikki pois maan päältä."

Luke katsoo minua myötätuntoisesti kuin ymmärtäen ajatukseni ja minulla on vahva tunne siitä, että hän saattaa oikeasti ymmärtää mitä ajattelen.

"Sä voit ajatella että me ollaan hirviöitä, mutta musta sä oot aika söpö hirviöksi." Luke naurahtaa ja sipaisee sormellaan minua nenästä. Murahdan tälle pienesti ja kaadun tarkoituksella istualteen maahan.