What Am I Doing?

Täysikuu

Kuvassa Alisha :3

Kuunnelkaa toi musiikki. Itse pidän siitä erittäin paljon, se on vahva ja herkkä samaan aikaan. Inspiraatio tähän osaankin kumpusi siitä.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista <3
//word count:1469//

Eteneekö tarina liian nopeasti? Sano mielipiteesi asiasta!

Annan nk.

Tuijotan Alishaa, tarkoitan Lisaa, silmät lautasen kokoisina. Carter on hänen sielunkumppani!

"Mitä? Onko jokin vikana?" Lisa kysyy säikähtäneenä, kun koko porukka hiljeni. Niimpä tietysti. Mahtavaa.

"Ei mikään ole vikana. Mukava poika hän kyllä on. Mutta en olisi vain ikinä arvannut." Sanon tälle vieläkin hiukan jännittyneenä. Carterilla on sieunkumppani! Ja vastahan hän kertoi rakastavansa minua! Kamalaa, en halua elämääni mitään teinidraamaa!

"No hyvä! Ja uskon myös itsekin, että hän on mukava. En vain ole vielä sanonut hänelle tästä, ellei hän itse jo tiedä sitä." Lisa sanoo pirteänä pohtien samalla äskeisiä sanojaan.

"En usko Carterin tietävän, vastahan hän myönsi..." Aloitan mutta John keskeyttää.

"No mutta eiköhän tämä ollut tässä. Mennään nukkumaan." John marmattaa ja nousee ylös kadoten oman huoneensa syövereihin.

"Mäpä taijankin tästä lähetä. Heippa!" Lisa hihkaisee, vetäisee riisumansa paidan päälle ja tepastelee eteiseen. Ottaa nahkatakin olalleensa, kengät jalkaan ja pian kuulenkin jo ulko-oven pamahtavan kiinni. Täältä tullaan siivous urakka! Ajattelen innoissani tulevasta taistelustani keittiötä vastaan. Mutta ensin minun pitää käydä juttelemassa Johnille.

Nousen ylös maasta ja samoin tekee Lukekin kietaisten samalla hupparin päällensä. Itsekkin koen hyväksi tehdä niin ja vetäisen valkoisen neuleeni takaisin niskaan.

Kiskaisen Johnin huoneen oven auki ja siellä tämä herra seisookin sänkynsä edessä valmiina syöksymään siihen.

"Stoptykkänään!" Huudan tälle, jonka seurauksena John kaatuu huomiotta sängyn viereen. Ja minä repeän totaallisesti loputtomaan nauruun, minä ja suuri suuni.

"Hehhe, olipa hauskaa. Kenties jotain asiaakin?" Tämä kysyy pidellen vatsaansa, johon ilmeisesti sattuu kaatumisen seurauksena.

"On, miksi keskeytit sen mitä olin sanomassa? Lisalla on oikeus tietää, jos Carter pitää minusta."

"Ei, Carterin täytyy päästä sinusta yli. Hänellä on nyt Lisa ja sinä et saa mainita hänelle sanaakaan, että Carter tunnusti raukkauttaansa sinulle. Annetaan heidän suhteen kehittyä rauhassa, ei mennä siihen väliin. Mutta nyt, jos neiti sallii minuä painun pehkuihin." John sanoo ääni viisautta täynä, miksi en itse tullut ajatelleeksi tuota? Tuntuu kuitenkin pahalta, kun en voi kertoa Lisalle tästä. Tunnen pettäväni häntä, miksi?

Nyökkään kuitenkin Johnille, joka katsoo jo himottavasti sänkyään, hyppää ja tällä kertaa osuukin siihen. Naurahdan ja kävelen ulos Johnin huoneesta, sulkien oven samalla perässäni.

Nilkutan keittiöön ja vilkaisen kelloa. Puoli kymmenen ja ulkona helottaa kaunis täysikuu. Kuun möllötys alkaa häiritsemään minua, joten vetäisen verhot ikkunan eteen. Nostaen samalla tiskiharjan käteeni ja kävellen uhkaavasti kohti tiskipinoa. Modernitalo mutta ei astianpesukonetta! Ihme tyyppejä nämä tämän kylän asukkaat. Siis ei astianpesukonetta. Okei,okei, enköhän ole tehnyt asiani jo varsin selväksi kaikille ajatuksilleni.

"No olet,olet. Nyt se harja heilumaan, jotta päästään kuutamojuoksulle!" Suteni hihkaisi sisältäni. Jaahas, tämäkin kaveri päätti näyttää elonmerkkejä.